Kotityöt, kuten silitys, oli jäänyt tekemättä ainakin kolmelta viikolta. Tytöt kaipasivat "jotain kivaa" yhdessä, jolloin esikoinen muisti kapin uumenissa odotavat Suomi-fimit. Oli tulut Katariinan ja Munkkiniemen kreivin vuoro!
Musiikki oli kaunista, lasten suurin ihmetys oli puhuttu vanha suomi, tarina sopivan jännittävä. Pikkuhuomioita, mielipiteitä henkilöistä ja puvuista, hyvyydestä ja pahuudesta. Filmin katsominen tyttöjen kanssa ei tarkoita hiljaisuutta!
Ja samalla syntyi pitkin olohuonetta valmiita, melko siistejä pinoja kaappiin vietäviksi. Vaan tuolla ne edelleen odottavat kuljetusta, pitäis ryhtyä eikä vaan blogata...
Kohta sinun ei tarvitsekaan silittää, jos hankit apulaisen Kiinassa :) Varsin keskittyneiltä tytöt näyttävät kuvassa. Voimia muuttopäiviin! Joko pian pääsette muuttamaan?
ReplyDeletePija-gloria, ayi on jo luvassa, jee, aloituspäivä vaan saattaa hieman lykkääntyä kun on edellisellä suomalaisperheellä vielä. Osaa kuulemmatehdä karjalanpiirakoitakin! Ja Pekingiin on tarkoitus laskeutua 1.4.
ReplyDeleteOho, teidän kaunokaiset on päässeet kuvaan (eikös me puhuttu tästä) Keskimmäisellä on nuppusuu sievästi vähän raollaan kuten vierailulta muistinkin. Kattovat telkkaria viltin alla ihan niinkuin meidän koplakin.
ReplyDeleteMerja, joo, siihen ne nyt sitten joutuivat...ainakin toistaiseksi.
ReplyDeleteMinulla on yksi ihastuttava ystäväjoukko, joiden kanssa elokuvien katselu ei ikinä ole hiljaista puuhaa. Aina eläydytään, etsitään itsejämme ja toisiamme hahmoista ja nauretaan sitten hahmojen tekosille ja piirteille, kuin olisimme itse elokuvassa. Se on oikeasti ihastuttava keino viihtyä aikuisillekin :)
ReplyDelete