Iltapäivällä ohitan paikan uudelleen. Mitä, väriläiskät ovat POISSA! Hätäinen ryntääminen sisälle, ehtikö joku ennen minua, missä teekupposet? Myyjäpariskunta, kuusikymppiset nauravaiset kaljut herrat, kaivavat hyväntuulisesti esille kätköistään "art deco" -kupit tasseineen. Niin kuin Suomessa kaikki ennen 50-lukua valmistettu myydään jugendina, on tässä liikkeessä kovin runsaasti art decoa. Hymyilyttää. Oli mitä oli, 70-kymppinen apulaisrouva alkaa hitaan rauhallisesti mytätä astioita silkkipapereihin. Olen lumottu.
Ilta sujahtaa ihaillessa. Seuraavana päivänä tulossa erityinen vieras, silloin korkkaamme teekupit.
Eilen saapui vieraani. Muotokuvaussessio katikadulla, pientä pyörimistä nurkilla. Lapset etukäteen psyykattu menemään itsenäisesti iltapesulle, kuopus ajoissa vuoteeseen, isommille luvattu suomielokuvailta. Illallista, tutustumista, maailmanparannusta, kaksikielisyyden analysointia, luovan työn ja äitiyden yhdistämisen haasteiden päivittelyä. Kymmenen tuntia ihanaa blogisiskoseuraa. Kiitos vierailustasi, Merja Kaksikieli.
Onpa kauniit kupit! Onnitteluni ihanasta löydöstä ja korkkaushetkestä, jonka muistot varmasti kantavat taas pitkälle!
ReplyDeleteOli varmasti kiva tavata.
ReplyDeleteKupit ovat hienot!
(Ja tuo takka...ne nyt vaan on niin ihania;-))
Olisin mieluusti myös istunut tuossa tunnelmassa, tuossa kauniissa miljöössä juomassa noista upeista kupeista! Kuullostaa ja näyttää hyvältä.
ReplyDeleteTakkahan on ihan oih ja voih!
Kiitos ihastuttavasta blogista; kauniita kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä! Mielelläni kuulisin lisää luovan työn ja äitiyden yhdistämisen haasteista ja kuinka niitä voitetaan. Vinkkejä siis...
ReplyDeleteKauniit kupit! Ja kattaus mitä houkuttelevin!
ReplyDeleteHelmi-Junika, kiitos kommentista ja käynnistä! Tuon päivän kaltaisia muistoja saisi tulla enemmänkin!
ReplyDeleteViolet ja Liivia, tuohan on se tyypillisin takkamalli näillä nurkilla. Meidän toinen on sellainen jylhempi, korkea ja kulmikas. Valitettavan vähän on tullut laitettua tulta. Johtunee osittain polttopuiden kalleudesta (8e huoltsikkapussi) ja ahtaudesta. Tulipesä kun on lattian tasolla, niin tuntuu hieman hurjalta huonekalujen ollessa varsin lähellä. Mutta toimivat loistavasti kotialttareina!
Minna, siksihän siitä luovan työn ja perheenäitiyden yhdistämisestä jutta riitti kun se on niin vietävän hankala yhtälö. Etenkin jos puolisoilla on reissaava työ ja arki on kokonaan yhden vastuulla. Aina joku muksu sairaana.
17 neliötä, tuo kattaus on mitä jäi jäljelle vieraan lähdettyä klo 02.15...
Ooh mitkä kupit olet löytänyt. Jos tekisin sellaisen tuoli-jutun niinkuin sinä, lapsesi, Violet muun muassa....laitaisin juuri tuollaisia kuppeja sinne. Muodot ja värit ovat ominta minua.
ReplyDeleteMukavaa kun oli blogiystävä luonasi visiitillä.
Mukava tunelma naytti olleenkin kuvan perusteella. Eikos olekin hauskaa tavata ensin blogistaniassa ja sitten oikeassa?
ReplyDelete