Kukoistavan kauniin päivän pääteeksi kirjaan muistiin ja liimaan mukaan tähän elämääni kuvaavaan avoimeen albumiin unelmieni pariisilaistalon. Sen ohitan vähintään neljästi päivässä eikä kertaakaan, etten katselisi Häntä sillä silmällä. Kuin lempeä vanha täti, hieman pyylevä ja viisas, sydämellisesti huolehtii asukkaiden lämmöstä ja hyvinvoinnista. Lukitusta porttikäytävästä, tädin vyöstä, pilkottava puutarha vaikuttaa yhdeltä seudun kukoistavimmista. Parvekkeille asukkaat ovat asettaneet viherkasveja ja petuniat kukkivat viehättävästi.
Siellä täällä Madamen kivimekolla lentelevät reliefilinnut, kaislikossa tepastelevat kurjet ja köynnökset kurottautuvat kohti seuraavaa taskua.
Vuosi sitten talossa oli asunto vuokrattavana, 160 neliötä, mutta vuokra...hui. Huokaisu, ehkä vielä joskus. Toisaalta on hyvä olla unelmia ja ruusuisia mielikuvia. Olisi varsin surullista huomata, ettei Madame niin ihana ollutkaan. Gardienne (talkkari) olisikin kenties tympeä, alakerran naapurit nipoja lasten leikkimisestä koituvista äänistä, kaikki muutkin asukkaat outoja hienohelmoja. Ohikulkumatkan unelmana Hän ilahduttaa elämässäni kenties sittenkin eniten.
Komea on talo! Mulle liian hieno...
ReplyDeleteLiivia, sitähän minäkin hieman pelkään!
ReplyDeleteHuikean kaunis, erityisesti nuo parvekekaiteet.
ReplyDeleteKukoistava puutarha pihalla kyllä minusta kielii asukkaiden välittämisestä toistensa viihtyvyydestä..
Hurmaava...kaikkine yksityiskohtineen. Joku arkkitehti on joskus sanonut, että arkkitehtuuri on kuin jäädytettyä musiikkia. Tuo rakennus on KAUNISTA musiikkia! Itsellänikin on joitakin taloja, joita kuolaten katselen, ja joiden ohi kävelen toistuvasti pimeällä, jotta näkisin paremmin sisälle :)
ReplyDeleteLakahdyttavan hieno:)Ihan kuin taideteos...
ReplyDeleteKyllä on kaunis, totta vie.
ReplyDeleteEi suinkaan ole lähellä Parc Monceau’ta...?
Varmaan sen vuokralla olleen asunnon hinta oli useita tuhansia kuukaudessa...kyllähän niistä pyydetään. Ihailkaamme ohimennen, siitäkin saa jo paljon!
Merja, seutukunnan upeat kaiteet ovat inspiroineet minua kovasti, jopa yhden taidenäyttelyn verran!
ReplyDelete17 neliötä, pimeäkävely on tosiaan hauskaa, opiskeluaikoina tuli harrastettua Helsingin Töölössä. Nykyisin ei oikein voi lähteä kurkkimaan ja jättää lapsia yksin iltasella.
Ebrufin, niin niin.
Violet, Monceaun kulmilla juu, noin 300 metriä rue Courcellesia länteen. Kyllä minä sen vuokran muistan, se oli vaivaiset 4500 euroa. Että ei tarvinnut edes miettiä.
Ihana. Tuollainen on myös minun unelma. Rappukäytävässä pitäisi olla vanha haitariovinen hissi missä voi matkansa istua penkillä. Oih. Tulee lapsuus mieleen.
ReplyDeleteMutta kääk mikä vuokra!
Haitariovinen hissi ja komea vähän boheemi naapuri, unohtunut kotiavain ja ... siitähän saisi vaikka romaanin. Upea ilmestys!
ReplyDeleteIhana on. Kunnon madame!
ReplyDeleteMinulla puolestani on lähimetsikössä autioitunut rintamamiestalo, johon sormeni syyhyäisivät päästä tutkimaan rikotusta ikkunasta sisätiloihin. Että mitä vanhoja huonekaluja ja juttuja sieltä ehkä löytyisi. Jokaisella unelmansa ja unelmatalonsa :D
ReplyDeleteJa vastavisiitillä minä. Ihastuttava perhe jo nopealla vilkaisulla. Mekin olemme mieheni kanssa menneet Eiffelin huipulla kihloihin, mutta asumaan emme suinkaan jääneet, vain päivän vierailimme kaupungissa :) Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa ja vuosi 2004 xD
Heippa! Ihanaa ja KIITOS kun olit käynyt jättämässä kommentin blogiini. Se oli tosi mukava lukea. Samassa veneessä olevia ihmisiä on täällä maailmassa aikasta paljon... Ja nyt pääsenkin myös sinun blogimaailmaasi mukaan! Voi että, olette siis Kiinaan lähdössä!?! Yksi tuttuni tuli juuri useamman vuoden jälkeen perheineen sieltä takasin Muumimaahan.
ReplyDeleteTerkkuja Kanadasta!!!