Tuesday, February 26, 2008

Minä tuolina / Self-portraits as a chair & stuff

Te, sitten minä, lopuksi hekin.
Tässä tulevat, Vilijonkkalan tyttöjen omakuvat tuoliasetelmana.
Tulkitkaa itse.


Vilijonkka 37v 6kk.


"Ottaisitko kuvan jos minäkin..."
Inna 9v 7kk.


Sen kummemmin kommentoimatta ryhtyy puuhaan.
Alva 6v 11kk.


"Minä... MINÄ MYÖSSS!"
Cilla 3v 7kk.

Mitäs tuumitte, tutut ja tuntemattomat?

13 comments:

  1. Omakuvassasi hyvä idis tuo kerrostuneisuus. Uskon että haluat tuoda esille sitä ettet ole vain yhdenlainen vaan sinussa on kerroksia/puolia. Meniks näin?
    Ja tuolivalinta on varmasti nappiin, tai ainakin sellaisen kuvan olen saanut.

    Rekvisiitasta luin paljon tuttua, blogista tutuksi tullutta siis.

    Sun esikoisesi on hyvä koulussa, eikö olekin?

    ReplyDelete
  2. Omakuva on huikean hyvä! Ja avaa sinusta uusia puolia...hmm.. tai ei ehkä kuitenkaan uusia, vaan vahvistaa olettamuksia.

    Ja tyttöjen omat, ihastuttavia!
    Minunkin tyttöni teki perässä, mutta jostain syystä se ei ollut ihan julkaisukelvollinen, kuva on kuitenkin vielä tallessa.

    ReplyDelete
  3. Mielenkiintoista. En pysty kommentoimaan sen enempiä, koska olen niin vähän aikaa seurannut tätä blogia. Asetelmasi oli hieno. Samoin lasten!

    Mun tytär teki kanssani omaani. Pyysin, josko hänkin tekisi itsestään, mutta olisi kuulema ollut niin työlästä, ettei hän viitsinyt alkaa....

    ReplyDelete
  4. Hyvät tulkinnat, läheltä meni!

    Esikoinen on, reppana, perfektionisti koulussa ja sinnikkäästi haluaa pitää kiinni lapsuudesta. Hellyyttävä.

    Keskimmäinen edustaa perheen kuninkaallista sukuhaaraa, rikasta materiaaliin perustuvaa onnea, mielikuvistusmaailmaa, jossa täydellisyys perustuu söpöyteen. Meidän aito prinsessa.

    Kuopus, tuleva eläinaktivisti...

    Minä, hmm, toisaan ajattelen itseni kerroksellisena, hieman huojuvana pinona. Toisaalta tukevasti neljä jalkaa. Pedanttius, laatu, yksinkertaisuus...luonnon materiaalit, väriharmonia, pieni piristysruiske jossain välissä pursottamassa. Halu olla hullu, lopullinen uskallus puuttuu.

    ReplyDelete
  5. mielenkiintoiset tuolit. mukava nähdä myös tyttöjen luomukset :).

    ReplyDelete
  6. Wau, en ole ikinä kuullutkaan tälläisestä. Onpa mielenkiintoista.

    Ihania kuvia ja mielettömän ihana sänky alimmassa kuvassa :)

    ReplyDelete
  7. "Halu olla hullu, lopullinen uskallus puuttuu". Saako lainata sopivassa tilanteessa;-), on aika pistämättömästi sanottu.
    Mutta aatteles niitä kaikkia hulluja, jotka tekis kaikkensa ettei olis;-)!!

    ReplyDelete
  8. Marita, se oli tuo Violet kun aloitti tämän villityksen täällä blogistaniassa.

    Violet, vaar so guud bara, jos hyvältä heitolta tuntuu. Se on vähän niin, että perhettä säälittää, siksi arkailen. Mutta sopivassa seurassa päästän itseni valloilleen, tulen hetkeksi ulos kaapista.

    ReplyDelete
  9. Hyvä kertova kuva.Ja tyttöjen omat myöskin.

    Nyt on raavittava omakin kasaan.

    ReplyDelete
  10. Näin yhden illan tapaamisen perusteella ;-) voisin sanoa että ihan oli tyttärien näköiset tuolit..

    Esikoisesi tosiaan vaikutti tunnolliselta ja siskoistaan huolehtivalta. Kerrassaan ihana tyttö (niinkuin tietysti kaksi muutakin). Kerro kovasti terveisiä!!

    Sinun asetelmasi.. siellä näkyi niitä lauantaina nähtyjä tuttuja juttuja, hienot maalatut kalat ja muuta.. mutta odotin ehkä vielä vähän lisää jotain.. hmm.. vähän huikentelevaa, hörhöistä, taiteilevaa, koska se puoli sinussa tuntui olevan myös hyvin vahva? Kyllä sinulla on taatusti uskallusta - olin aivan pökertynyt siitä projektiesi määrästä mitä esittelit!

    Kiitokset viimeisestä, oli aivan hurmaavan inspiroiva ilta! Pää pörräsi ideoita koko lopun Pariisin matkan, nyt tarttis alkaa toteuttamaan!

    ReplyDelete
  11. Hejsan! tack för besöket i min blogg! Välkommen att titta in i bloggen när längtan till Norden slår till! Allt gott, ö Kamomilla

    ReplyDelete
  12. Vaikuttavaa! Kiehtovasti jätät tulkinnanvaraa, ja hauska kun tyttäreisikin innostuivat:)

    ReplyDelete
  13. Todella hienoa ja kuvaavaa. Sinussa näen suomalaisuutta ja selkeyttä. Ihailen vanhimman tyttären tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä ja ikään kuin hän haluaisi suojella tuolla sinisellä kankaalla (onko joku vaate?) kokonaisuutta. Harkittu, hieno värimaailma. Keskimmäinen pyrkii korkealle. Vaikuttaa rennon huolettomalta. Hänen tuoliinsa samaistun itse eniten. Kuopus voisi olla tutkija, erikoistunut tarkkaan valittuun ja rajattuun aihealueeseen. Mukana selvää loogisuutta, kun tummat alhaalla ja vaaleat ylhäällä.

    Ideana tämä tuolijuttu on todella mainio. Kiva, että tytötkin innostuivat.

    ReplyDelete