Pitkään olemme kuopukselle hokeneet: "Olet jo kolme vuotias, vain vauvat juovat tuttipullosta, voit jo ihan hyvin nukkua koko yön..." Joskus harvoin hän onkin, todennäköisesti vahingossa, nukkunut illasta aamuun, muuten 1-2 kertaa yössä tullut luokseni pullo kourassa sojottaen: "Maitoa." Ja en sitten ole jaksanut ruveta säätämään...
Eilen sitten päätettiin luopua pulloista lopullisesti. Lahjoituksen saajiksi Cilla valitsi hiirivauvat, kun apinavauvat saivat jo marraskuussa tutit. Pullot illalla riviin parvekkeelle, tuikku hiiriäidille merkiksi ja piirretty kortti mukaan. Eipä kulunut pitkään kun pullot jo katosivat. Hetkistä myöhemmin kuuluu kauhea kirkuminen, ulvonta ja paniikki-itku. Koko perhe ymmärtää lahjoittajareppanan tajunneen tapahtuneen todellisen laidan. Niin hän olikin, mutta kauhistus johtuikin siitä, että vielä oli löytynyt yksi pullo eikä se ollutkaan ennättänyt mukaan! Tilanne korjaantui tuikun uudelleen sytyttämisellä ja pullo viereen odottamaan hakijaansa.
Yö meni melko hyvin, yhtä pientä kohtausta lukuunottamatta. Aamulla taisi pieni katumus tulla, mutta tunnin huudon jälkeen ylpeys murtui ja aamukaakao juotiin muumimukista ja aamiaiseksi katosi yksi kuivettunut Runebergintorttu. Älkääs nyt naureskelko siellä meidän terveellistä aamiaista, tortussa oli sentään korppujauho tehty ruotsalaisesta täysjyvänäkkäristä ja taikinan rasva oli margariinia. Kyllä Runebergintorttu aina croisantin voittaa!
Hei, sulla on rautaiset hermot ja hellä sydän:) Meillä öinen maitopalvelu meni kiinni, kun tyttäreni oli vajaan vuoden ikäinen. Maitoa sai/saa vasta aamulla. Tuttipullo meiltä jäi kyllä ihan vahingossa pois viime syksynä Pepin ollessa vajaa 2 vuotias. Yhtäkkiä huomasin, että jestas sentään, sehän on juonut jo viikon nokkamukista. Tuli kiire kerätä kaikki tuttipullot näkyviltä pois. Eikä niitä kyllä kaivattukaan olla:)
ReplyDeleteMiten se pullojen "katoaminen" parvekkeelta järjestetiin?
ReplyDeleteMiksi noin isot lapset syö tuttia ja juo pullosta?
ReplyDeleteSamoin kiinnostaa "katoaminen"..
ReplyDeleteLuopumista opetellaan täälläkin, toisista syistä, ja mietin todella mikä arvo on tavaralla,mitä ilman tulen oikeasti toimeen ja minkä on pakko kulkea loppuelämän mukana.
Mai, olen oikeastaan vain laiska ja öiseen aikaan voimaton, joten saan maksaa siitä näinkin pitkään...
ReplyDeletePiilomaja & Pikkujutut, pullot katosivat lapsen ollessa leikkimässä toisessa huoneessa, minun ystävällisellä avustuksella. Ei tuon villikissan keskittymiskyky riitä kovin pitkään parvekkeen tarkkailuun.
Anonyymi. Niinpä.
Olemme jutelleet asiasta monien ulkkariiäitien kanssa. Täällä Ranskassa on yleistä nähdä viisi vuotiaitakin peukku suussa ja uniriepua, dou dou, mukanansa kuljettamassa. Näinpä kerran metrossa 3-kymppisen pukumiehen peukku suussa...Eli sosiaalinen paine tutin syömisen lopettamiseen puuttuu.
Elämänmeno metropolissa on myös sellaista, ettei lapsia voi itsekseen harrastuksiin/kouluun/kavereille leikkimään /puistoon lähettää. Eli kuopus saa aina olla rattaissa istumassa, kun kiirehdimme isompien kanssa paikasta toiseen. Niin siinä helposti käy, että perheen kuopus on vauvempi pidempään. Näin on ollut monilla perheillä, joten en jaksa kantaa murhetta aiemmasta kyvyttömyydestäni irrottaa häntä turvallisiksi tuntemistaan asioista. Tietenkään sellainen lutkutus ei ole ollut mitenkään ihanteellista, mutta tapahtunut tosiseikka.
Salittelyn makua? Antaa olla, olen kova selittämään livenäkin.
Tuollainen itse päätetty luopuminen hyvin tärkeästä asiasta jää varmasti lapsen mieleen, vaikka onkin vasta noin pieni (tai iso, miten sen nyt ottaa...) Niin että tavallaan aika hyvä kasvatuksellinenkin keino, kun ne vielä menivät "hyväntekeväisyyteen" vähempiosaisille hiirilapsosille!
ReplyDeleteMeillä tuo koko tuttitouhu on ihan vierasta, kun ainokainen ei mokomaa vempelettä huolinut, eikä pullosta suostunut juomaan. Aika monta kertaa olisin toivonut toisin, kun lapsi oli alle vuoden eikä nukkunut ilman tissi-tuttia, mutta päästiinpä sitten noista vieroituksista helpommalla. Unilelut ovat sitten olleet sitäkin tärkeämpiä, ovat edelleen 5-vuotiaalle!
Meilläkin luovuttiin tutista männä viikolla. Olisi pitänyt jo aikaisemmin, meni niin kivuttomasti ja unikin on ollut katkeamattomampaa..., Oliver 2,4 v voisi olla asiasta eri mieltä...
ReplyDeleteYmmärrän kuopusta. Eihän noin näteistä pulloista raski luopua!
ReplyDeleteMeillä on jotenkin onnekkaasti mennyt jouhevasti noiden pullojen kanssa. Esikoinen työnsi oikein tarmokkaasti pullon pois 8 kk iässä. En laittanut vastaan. Kaksoset lussuttivat 1,5 -vuotiaiksi, sitten vain jätimme iltapullon pois. Tarjosimme mukia tilalle jos tuli huutoa.
Poika (nyt 3,5 v) imee kyllä sormia edelleen yöllä. En tiedä milloin raskii sormensa jättää.
Meilläkin vieroitetaan para-aikaa vaan ei pullosta. Olen nukkunut kolme kokonaista yötä katkotta ja voisin jopa sanoa, että ekaa kertaa vuosiiiin. :)
ReplyDeleteTsemppiä vieroitukseen.
Piti ihan palata tähän vieroitus-aiheen äärelle:) Mietiskelin eilen, että tosiaankin täällä Suomessa paineet lapsen vieroittamiseen ns. vauvan tavaroista ovat aika kovat. En osaa sanoa painostetaanko luopumiseen neuvoloissa, silä meillä ei tälläistä neuvolatätiä ole (kiitos tästä) vaan mieluumminkin tuo painostus tulee minun mielestäni mm. lehdistä, sosiaalisesta ympäristöstä ja muilta äideiltä. Ja tokihan tässä painostuksessa on myös ihan aiheellistakin hyvää mukana. Tutti ei tee hyvää hampaille ja illan maitopullosta jää suuhun bakteereja yöksi pyörimään. Lehdet myös mielellään kirjoittelee näitä vinkki juttuja minne tutin voisi lapsi lahjoittaa. Pikku Kakkosessakin niitä taidetaan juhlallisesti kaataa johonkin putkeen (?). Kyllä meidänkin leikkikentällämme katsottaisiin kummaksuen lasta, joka vielä "isona" kulkisi tutti suussa. Itsekin kiinnostuneena seurasin erästä lasta, joka vielä 3 vuotiaana nosti äitinsä paidanhelmaa ja imaisi tissistä maitohuikat. Nappasi sitten taas mailan käteensä ja jääkiekkopeli jatkui. Tämä tuntuu aivan absurdilta ajatukselta, kun oma tytär vieroitti itse itsensä rinnasta ollessaan 5 kk ikäinen. Siitä asti sitä onkin sitten hoettu, että iso tyttö. Joo, iso on! 2 vuotias:)
ReplyDeleteKommentteja lukiessani tulee mieleen että monessa maailman kolkassa katsottaisiin myös aika pitkään jos lapset heilusivat juovuspäissään raitilla. Tai jos ylipäätään liikkuisivat yksin melkein missä vain jo heti kouluiästä alkaen. Tai jos lapsilla olisi omat pankkitilit ja niihin kortit heti kakarasta, omasta puhelimesta puhumattakaan, jonka saa ainakin yhdessä tietyssä maassa jo melkein kastelahjana.
ReplyDeleteMinusta on erikoinen ristiriita siinä, että toisaalta Suomessa käsittääkseni pyritään "vaalimaan lapsuutta", ts. ajatellaan että lasten pitäisi pysyä lapsina pitkään ja kammoksutaan ajatusta että monissa muissa maissa jo pienet vaikkapa menevät kouluun.
Sitten kuitenkin vastapainoksi vauva- ja leikki-ikään kuuluvista asioista pitäisi päästä mahd. pian eroon, tulla itsenäiseksi hetipiannyt.
Kaikki lapset ravintoon, nukkumiseen, imetykseen jne. liittyvät asiat ovat minusta lähinnä perheen omia asioita. Siksi olen hyvin onnellinen siitä, että olen voinut kasvattaa lapseni ilman neuvolan patistusta tai mitään sosiaalisia paineita.
Niiin, tämä on tulinen aihe.
ReplyDeleteTiiviisti sanottuna, olen pitkälti samaa mieltä Violetin kanssa.
Mutta Vilijonkalle, olette te kyllä somia, sellaisia herttaisia se välittyy näissä blogi teksteissäsi!
En pidä tsemppi sanasta mutta en keksi sille korviketta, mutta sellaisia kuitenkin sinne päin isoon muutto rumbaukseenne!
Violet, osuit aivan naulan kantaan! Ja olen kanssasi samaa mieltä, että jokainen perhe on omanlaisensa ja tekee itselleen parhaiten soveltuvat valinnat koskien lasten ravintoa, nuukumista, hoitoa jne.
ReplyDeleteOnnea Cillalle, kyllä nyt hiirivauvat ovat varmaan tyytyväisiä. :)
Minulle laulettiin joka ilta unilaulu . Se päättyi kai siihen, kun menin rippikouluun. Ja senkin jälkeen molemmat vanhemmat kävivät sanomassa sängyn vieressä hyvää yötä ja antamassa suukon poskelle. Uninallesta luovuin kai vasta kun nallen tilalle tuli mies. En ikinä pitänyt sitä mitenkään erityisen outona. Enkä pidä vieläkään.
ReplyDeleteSen sijaan outoa on se, miten media ja yhteiskunta yrittää kasvattaa lapsia johonkin suuntaan. Niin kuin Violet sanoi, puhutaan lapsuuden säilyttämisestä mutta kuitenkin imeväisille työnnetään kännykkää käteen. Tuntuu, että nykyisin terve maalaisjärki on aivan vieras käsite.
Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, ja siten jokaisella on erilaiset tarpeet.
Toivottavasti osaan sitten joskus kasvattaa omat lapseni heidän tarpeidensa mukaan. Pahemmin kuuntelematta sitä mitä pitäisi. Ihmisten pitää muutenkin ihan liian kanssa kaikkea.
Sinä ja perheesi olette hurmaavia! :)
t. Iina Kraak
"Yhteenveto"
ReplyDeleteTulenarkoja aiheita tosiaan! Kun puhutaan lasten hoitamisesta/kasvatuksesta ollaan tuntosarvet pystyssä itse kukin. Tärkeintä lienee kuitenkin kaikkien toimivan parhaansa mukaisesti. Eikä järjenkään käyttö ole kiellettyä.
Iina Kraak, kiitos käynnistä ja hauskaa että olet viihtynyt. Tapaamisiin.
Totta on, että täällä suomenmaassa vahditaan pikkulasten tutteja ja painokäyriä tunnontarkasti ja toisaalta jokaisen lapsen ulottuvilla on täysin kammottavia lastenohjelmia tai sokeri- tai roskaruokavuoria joka nurkalla.
ReplyDeleteVanhemmat sitten vastuullisesti arvioivat mitä tarjoavat:)
Pikkukakkosessa (lastenohjelma) oli/on? tuttiputki, johon sai lähettää tutteja ja ne pudotettiin putkeen ja sanottiin kuka olikaan sen lähettänyt. Teidän tapa kuulostaa liikuttavuudessaan hyvältä. Meillä poikanen (kohta 4v) syö tuttiansa ainakuin huvittaa. Syököön, eiköhän tuo lopu ennenkuin kouluun menee:)
Minusta Suomessa vaaditaan lapsia aivan liian varhain kasvamaan isoksi. Yksivuotiaana tuteista ja pulloista eroon ja päiväkotiin oppimaan sosiaalisuutta. Kaksivuotiaana pitää jo osata pukea talvivaatteet päälle. Eskarilaisten pitää olla jo pikku koululaisia, jotka selviävät itse. Ekaluokkalaisten on hoidettava itse kengännauhat ja aterioitava veitsellä ja haarukalla. Suomessa ollaan sitä mieltä, että jo tosi pienen lapsen on oltava "itsenäinen". Pärjättävä pitkät päivät päiväkodissa, äidissä ei saa roikkua, vanhemmissa ei saa olla taaperokaan liikaa kiinni, lasta ei saa kantaa eikä pitää liikaa sylissä.
ReplyDeleteOlkoon lapset vauvoja niin kauan kuin haluavat, sanon minä. Paheksukaa vaan nelivuotiaita ratasmatkustajia. Meillä kumpikaan ei ole syönyt vauvana tuttia, mutta nyt esikoinen, vajaa 5 v, haluaa välillä lutkuttaa tuttia ja minä annan. Jos lasta vauvattaa, niin olkoon vauva. Elämässä ehtii monta vuosikymmentä olla itsenäinen ja aikuinen. Minä syötän, kannan ja puen isoakin lasta, vaikka osaa itse. Ei aina tarvitse pukea ulkovaatteita itse, ei siitä kasva selkärangattomaksi kansalaiseksi, jos äippä pukee viisivuotiaan. Mutta minä söinkin tuttia vielä viisivuotiaana. (Ja aloin meikata vasta 28-vuotiaana.)
samoilla linjoilla Violetin ja matroskin kanssa.
ReplyDeleteOnnea Cillalle :).