kokki kokkaa,
lentäjä lentää,
ja tämä dyykkari dyykkaa.
Kysymyksiä äidille osa 2:
-Äiti, mikset sä voi jättää tavaraa kadulle?
-Voin toki huonon jättää, heh heh, mutten hyvää tavaraa tietenkään!
Jälleen kotimatka koulusta muuttui bodaukseksi, paikalle sattuneen mamman apulaiseksi värväämiseksi, järjestelyksi kenen lapsi työntää mitäkin rattaita, loppujen lasten kädet täytettiin laatikoilla. Ja Hra Leipuri alakerrrasta sai myös viikon pakollisen hauisharjoituksen kantaessamme litimärkää löytöä kolmanteen kerrokseen.
Vaan kyllä kannatti. Kolme desiä Suomesta tuotua mäntysuopaa ja esiin kuoriutui tamminen työpöytä. Juuri minun makuuni.
Lieneekö ympäristön vaikutusta, mutta juuri tammi on nykyisellään lempipuuni. Niin kauniin harmaa, tiivis, mielenkiintoinen pienine tummine viiruineen, painava, hieman vakava muttei synkkä, luotettavan kova.
Laatikkojen pohjissa leimat kertovat pöydän historiasta. Se on palvellut vuosikymmenet viereisessä valtionkoulussa. Todellinen souvenir!
Ja pientä sisustusprojektia vielä: kirpparilta löydettävä sopivat messinkiavaimet vetimiksi, ellen sitten sorru yksinkertaisesti menemään viereisen korttelin lukkosepän pakeille.
Olenpa tässä jo komiikan puolelle menevässä dyykkailussani miettinyt valmiiksi tulevaisuuden ammatinvaihdoksen. Kiinan keikan ja lapsetsuomalaisiksisuomivuosien jälkeen palaan Pariisiin. Poimin farmarirättisitikkaani kaduilla lojuvia aarteita, pieniä huolenpitotoimenpiteitä ja sitten pikkuruiseen kauppaani myyntiin. Voin myös tarjota sisustussuunnittelua, johon sisältyy vanhojen huonekalujen etsintä.
Vain putiikin nimi puuttuu! Vilijonkan villit, Kaapin paikka, Vilijonkka&co, Vilijonkan vintti?
Siis sä oot ihan uskomaton! Aivan mahtavia löydöksiä teet joka ikinen viikko! Täällä Saint-Germainissa ei koskaan ole mitään hylättyä kaduilla, sääli. Soitan ensi viikolla kukista!
ReplyDelete:)
Tuo ammatti-idis on loistava. Vilijonkan vintti... Tulen varmasti ostoksille sitten!
Sinulla on hyvä löytösilmä:) Minua aprikoituttaa, lähtevätkö tavarat kanssanne Kiinaan?
ReplyDeleteKaisa, kirjaan sinut heti avajaisten kutsuvieraslistalle!
ReplyDeleteInkivääri, Tarkoitus olisi kaikki roina mukaan ottaa, mutta aiheesta lisää jossain lähiajan postauksessa!
Kun kauppa aukeaa, tulen minakin kierrokselle nuuskimaan loytoja ;o)
ReplyDeleteSe on kylla uskomatonta mita tassa maassa kadunkulmilta voi loytaa... ITsekin olen sielta dyykannyt jos jonkinmoista... En vain ole viela kertonut miehelle... Autotalli pursuaa jo niin muutenkin, ettei se huomaa mitaan eroa. Jos sille ei kerrota. ;o)
Kannatan Vilijonkan vinttiä! Loistoidea. Ehkä minäkin sitten ehtisin joskus viipymään Pariisissa enemmänkin kun välilaskun verran lentokentällä :D
ReplyDeleteKaappiapteekki, löytömajan aarteet... mitähän nimimiä vielä keksisimme?
ReplyDeleteDyykkaa ihmeessä kun on noin hyvät apajat, niin minäkin tekisin!!
ReplyDeleteKavin ja vastasin kysymykseesi meiliisi.
ReplyDelete;o)
Kyllä sinä vielä sen teet ! Niin minullakin kaikki ajatuksenpoikaset tuppaavat toteutumaan - ennemmin tai myöhemmin, hiljaa hyvä tulee.
ReplyDeleteHyvä, taas löytö! Mulla oli kanssa hyvä sunnuntai vaikka tuli vain tuoli;-)
ReplyDeleteEi sun siellä kannata myydä. Tuot kaiken Suomeen ja paat kauheat hintalaput päälle.
JA sit Kiinassa voit joko ostaa tai teetättää huonekaluja mittojen mukaan. Mut Beijingissä ei tee kyllä tollaisia löytöjä mitä olet tehnyt siellä. Olet kyllä hyvä löytäjä, ja uusin löytösi on niin kaunis.
ReplyDeleteSyvä huokaus. Hieno on,taas.
ReplyDeleteNyt alan jo vihertää. Meillä ei löydy kun ötököiden peittämiä huonekaluja,joista vielä puutuu osa sieltä ja täältä.
Mutta peltisistä juomapurkeista voisi alkaa kehittämään jotain - niitä löytyy.