Lama temppeli on ehdoton suosikkini. Puisto on sopivan kokoinen, rakennuksissa toinen toistaan kumallisemmat puuveistokset johdattelevat kohti viimeisen salin valtavaa puista Buddhaa, tunnelma on harras ja toisinaan voi törmätä vaikka aitoon tiibettiläiseen.
Mutta tällä vierailukerralla olivat asiat toisin. Hulabaloo oli hurja. Munkkeja vilisti sinne tänne, salien ovet olivat pääosin kiinni, suitsukeroihujen tuottama savu täytti sisäpihat, jossain viuhahti munkkien kilinäorkesteri, väkeä kaikkinensa paikalla enemmän kuin yleensä missään. Päivä oli selvästi erityinen, sillä China Dailyn toimittajakin olisi halunnut haastatella joukkoon mukaan uskaltautuneita isoneniä, mutta joutui pettymään kuullessaan meidän tulleen paikalle sattumalta juuri tänä tärkeänä ajankohtana. Mitä siis oikeasti juhlittiin, jäi hieman epäselväksi - tässäpä lienee oikean matkaoppaan ja ulkkariasukkaan suuri ero! Mutta silti mieliinpainuva ja elämyksellinen käynti.
Vilinä kyllä välittyy kuvistasi :D Mutta onneksi tuo viimeinen kuva hieman rauhoittaa :)
ReplyDeleteAivan mahtavat tunnelmakuvat! Kiitos näistä.
ReplyDeleteHieno sarja! Tykkään kovasti näistäkin kuvistasi. Muakin jäi nyt kamalasti mietityttämään että mikä tuon kaiken vilinän aiheutti.
ReplyDeleteHietzu, tuon rukoilevan naisen keskittymiskyky oli ihaltava!
ReplyDeleteMerja, ollos hyvä.
Isoinpapu, kysyin yhdeltä hieman englantia puhuvalta naiselta juhlasta. Jotenkin se liittyi kiinalaisen kalenterin toisen kuun neljänteen päivään. Mutta miksi se sitten on niin erityinen ei minulle selvinnyt. Neljä sinäänsä on paha luku, koska lausutaan samoin kun kuolema, että olisiko siinä sitten jotain rukoilemisen syytä.