helssasin ruotsalaista lohta, ihailin kondiittorin pedantteja käsiä, haastattelin itävaltalaista leipurimestaria ja tietenkin maistelin tuoreita suklaakonvehteja.
Olin pyörtyä kateudesta nähtyäni sekä pesulaosastolla liinavaatteet viikkaavan mankelin että kylpyläosaston tunnelmallisen altaan. Jäin kuitenkin miettimään näitä kaupungin miljonäärejä, jotka maksavat Bali-inspiroituneen klubin jäsenyydestä yli tuhat euroa kuukaudessa. Siis oikeudesta käyttää uima-allasta ja punttisalia, kellarissa! Minua kiinnostaisi enemmänkin oikeus silloin tällöin pujahtaa ihailemaan niitä taitavia käsiä seinän toiselle puolen, jos kellarissa pitää olla. Ja muuten nauttisin miljoonistani oikealla Balilla.
Leikin siis tänään kelvolista vanhempaa ja osallistuin esikoisen markkinointi-aiheiseen luokkaretkeen. Viimeiset neljä vuotta olen kartellut näitä valvontanakkeja, mutta nyt oli suorastaan pakko suostua, kun teini vielä itse pyysi mukaan! Kannatti.
Miljoonat puuttuvat - onneksi - kai:) Mutta uskon, että elämyksellistä retkesi oli.
ReplyDeleteAnonyymi, päivä kellarissa oli tosiaan elämyksellinen. Tavallaan ihailin sitä leipurimestaria, mutta toisaalta säälitti, että viettää nyt kaikki työaikansa, kymmenettä vuotta tuossa hotellissa, maan alla, ilman pilkahdustakaan päivänvalosta! Ajatuksenakin kamala.
ReplyDeleteEn yleensä raha-asioistani täällä rehentele, mutta nyt täytyy ihan vastata, että kyllä, olen edelleen Suomessa kesiä viettäessäni satunnaisesti lottoava... Hyvä niin.