Tämä minun nykyinen kotisikkani on varsinainen persoonallisuus. Sirittää vain harvakseltaan, syö eri vihanneksia kuin aiemmat sirkat, vesikippoa asetellessani nostaa kaksi ensimmäistä raajaparia sormiani kohti kuin valmiina puolustukseen ja muutenkin harrastaa erikoisia asentoja. Erityisesti ihailen sen kykyä seistä käsillään tunti tolkulla.
Säikäyttääkin sirkka osaa. Luulin mokoman kuolleen ennen aikojaan itsensä hengiltä, mutta meneillään olikin vain viikottainen joogaharjoitus. Vartalo roikkui vapaasti ilmassa takaraajojen jatkeena, vatsa liikkui oikeaoppisesti hengityksen voimasta, yläraajat levittyivät sivuille rentoina, melkein kuulin sen laulavan oommmmm, oommmm...
Jotkut ne osaavat nauttia elämästä, karuista elinolosuhteista huolimatta!
Hyvää sunnuntaita!
Siis hepokatteja on oikeesti! Juuri eilen mentiin tytön kanssa Hepokatti-nimisen paikan ohi ja tyttö kysyi mikä on hepokatti. Vastasin etten tiedä ja ettei sellaista kai olekaan.
ReplyDeletePitää korjata asia:)
Hepokatti maantiellä poikittain... lalalallaaalalalalaaa
ReplyDeleteMiten ihmeessä se pysyy tuollaisessa asennossa, kunnon tarrajalka. Mahtava! Onko yleinen "lemmikki" siellä päin?
Erikoisin lemmikki jonka olen nähnyt,heinäsirkka! Taitaisin hieman pelätä moista karvajalkaa...Kuinka tuollaista pikkuolentoa hoidetaan? Mitä ne syövät ja kuinka usein?
ReplyDeleteVoi hyvänen aika!!! Että noissakin olennoissa on tosiaan persoonia. Mahtavaa! Ihanan piristävä postaus näin sunnuntain sairastupaan.
ReplyDeleteMulle tuli Saariston kasvatin lailla heti mieleen se laulu hepokatista. Vaarini hoilotti sitä aina!
ReplyDeleteAivan hurmaava otus! Ja huikean värinen vielä. Kuinka vanhoiksi tuollaiset elävät?
ReplyDeleteHalauksia
Aivan huippujuttu kuvineen päivineen - jälleen kerran- KIITOS päivän piristyksestä :)
ReplyDeleteMitä ihmettä :) En ole koskaan ajatellut, että hepokatti voisi olla lemmikki. Se on totisesti notkea kaveri, pitäisi minunkin varmaan aloittaa taas jooga.
ReplyDeleteLiivia, juu, on niitä, kuten kuvasta näkyy! Wikipediasta löytyy tiivistetysti tietoa lisää.
ReplyDeleteSaariston kasvatti, hepokatit ovat perinteisesti ylhäisten kiinalaisten (kuten me, heh heh) lemmikki. Sen uskotaan tuovan onnea ja sen siritysluo mukavan trooppisen tunnelman tänne talven ankeuteen. Kohtuu yleisiä nämä ovat, toreilta ja kujilta löytää näitä myyviä herroja.
Hietzu, rakkautta hellyttä tietty! Ei vaan, paijaamaan ei kannata mennä, saattaa puraista leuoillaan kovaakin, sillä syövät innokkaasti jopa porkkanaa! Mutta myös jotkut pavut, salaatit ja omenakin menevät. Annan tupretta ruokaa päivittäin. Juomavettä laitetaan pienen pieneen vatiin ja häkki siivotaan kakkanökäreistä ravistamalla. Helppoa!
Prisca, suuria eroja! kerran ollessamme lomalla yksi hapokatti oli kuollut ja kotiapulainen oli paniikissa mennyt hankkimaan uuden. Huomasin sen heti palattuani, sillä uusi siritti aivan eri nuotilla kuin edellinen!
Violet, ja minä olen laulanut sitä hepokattihoilotusta koko lapsuuteni ja nuoruuteni partiossa. Osaan sen vieläkin ulkoa vaikka lähes kaikki muut laulunsanat olenkin jo unohtanut.
Kaisa, nämä meidän tyypit ovat eläneet noi neljä kuukautta, joku ehkä viisikin. Lopussa ääni muuttuu karkeaksi ja väri tummemmaksi. Ja sitten jonain päivänä on hepokatti vain jähmettynyt.
Anonyymi, ole hyvä!
Kirjailijatar, minä lähdin heti postauksen laitettuani joogaan. Ai että, tuli taas niin notkea ja levollinen olo, inspiroiduin monen asian suhteen. Jatka sinäkin ihmeessä!
...tämän postauksen myötä siirryn joogamatolle..
ReplyDeleteEi ole totta. Onko sulla sirkka lemmikkinä? Ihana!
ReplyDeleteLoistava postaus! Vaikka olen pitänyt kaikista, tämä kolahti :-) Kiitos taas Vilijonkka!
ReplyDeleteKaunis!
ReplyDeleteOlin haltioissani, kun tapasin hepokatin luonnossa viime kesänä Ruotsissa. Ja niitä oli paljon! Suomessa ne ovat niin harvinaisia, että kaikki suvun biologitkaan eivät ole niitä tavanneet livenä.
T2
Voi, mikä suloisuus!
ReplyDeleteKiva kuulla, että hepokatti tuo onnea! - Meillä nimittäin oli täällä keittiön lattialla pomppimassa hepokatti, kun muutimme tähän taloon elokuun alussa v. 1992. :)
Annoin sille kyllä heti lähtöpassit ulos.