Wednesday, March 17, 2010

Uutta puhtia etsimässä



Eilinen hutonkikierros kaupungin toisella laidalla oli virkistävä. Satoja vuosia vanhoilla kaduilla ihmiset olivat iloisia, kujat täyttyivät perinteisesti polkupyöristä ja kaupankäynnistä syntyi ihana kuhina. Kaiken keskellä kadunkulmassa papparainen luki uutuuttaan hohtavaa Raamattua!



Kevätaurinko sulatti vauhdilla lumia ja hymy oli herkässä.



Joku oli päättänyt ottaa päiväunet mukavasti satulaan nojaten, minä ostin lounaaksi katukeittiöstä kylmän ja tulisen nuudelisalaatin.

Tänään onkin opiskelupäivä ja eilisestä tunnelmasta inspiroituneena luulen imeväni ongelmitta kaiken uuden tiedon!

9 comments:

  1. Iloisia naamoja!
    Täälläkin ihmiset kulkee suu messingillä kun lämpötila on noussut kovasti ja paistaa.
    On vaikea uskoa aamulla radiosta kuultua että 1 kymmenestä belgialaisesta on harkinnut itsemurhaa.

    ReplyDelete
  2. Täälläkin kevätaurinko, muttei näytä ihan vauhdilla lumia vievän.

    Tykkään punapyyherivistöstä. Odotan oikein päivää kun voi taas ripustaa pyykkiä ulos. Nyt pyykkinarun alla on vielä metrin syvä hanki.

    ReplyDelete
  3. Ja mä kun luulin, että se pappa lukee Maon punaista kirjaa. :-)

    ReplyDelete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  5. Mukavaa, että sait kehitettyä taas positiivisen otteen päälle!

    Jälleen kerran kiitos, että jaksat pitää tätä blogia - minä ja lapset ahmimme vaikutelmiasi ja kuviasi kiinalaisesta menosta. Kivaa myös, että välistä raotat myös teidän sirkustaitelijoiden/balleriinojen maailmaa.

    Hienot nutturat on herättäneet monia ihastuksen huokauksia erityisesti meidän nuorimmaisen 8 v. tytön taholta.

    Poikaan uppoaa paremmin nää jätteenkäsittelyreportaasit yms. yhteiskunnalliset aiheet. Hän on päättänyt lähtevänsä isona Suomen peräkylälle luomuviljelijäksi (aikoo laittaa EUlle kirjeen, jossa käskee niitten peruuttaa kaikki typerät säädökset, jotka hankaloittaa suomalaisten syrjäkylien eloa, heh). Talvella meinaa piirtää - sarjiksia.

    Halusin vaan jakaa näitä meidän perheen tulevaisuudensuunnitelmia
    kanssasi. Poika ei usein saa kannustusta haaveilleen, mutta sinä ehkä tulevana bed and breakfastpitäjänä/kulttuurikirjailijana/nykyisenä kuvataitelijana ymmärrät tän tyyppisiä toiveammatteja :).

    Lempi Sveitsistä

    ReplyDelete
  6. pitaisi aloittaa minunkin opiskelut. aivot haurastuu ihan selvasti.

    ReplyDelete
  7. Jälkijunassa tässä vastailen, itse asiassa vastailin jo kertaalleen, mutta poistin höpinäni kun oli niin kauheasti näippäilyvirheitä jnyt huomaamatta...

    Pilomaja, kevät on mielenterveyspotilaille kuulemani mukaan pahinta aikaa. Ja tuntuuhan tämä kesän odottaminen tuskaiselta kun joka toinen päivä tulee lunta ja sitten taas lämmintä +10.

    Liivia, vastaavia pyyherivistöjä näkee paljon, sillä kampaamot kuivattavat pyykkinsä kaduilla!

    Matroskin, tuo malli taitaa olla sellainen ikuisesti muodikas, siis täällä. Ei niitä enää joka kadunkulmassa vilahda, mutta yleisesti kuitenkin.

    Allu, Maon punaisessa kirjassa on punaiset kannet ja iso kultainen tähti kannessa!

    Lempi, voi ymmärrän poikaasi erinomaisesti ja unelmia pitää olla! Minä suhtaudun unelmiini huumorilla mutten vähätellen tai pessimistisesti. Nehän ovat toteuttamista varten keksitty! Joten eikun annat pojalle paperia ja kynän niin alkaisi heti kirjoittaa niitä kirjeitä, sillä yksi tuskin riittää!

    On muuten hieman pelottava ajatus, että lapsetkin lukevat blogiani. Että millaisen kuvan annan Kiinasta lapsilukijoille, miten he näkemänsä tai lukemansa kokevat ja tulkitsevat. Täytyy tosiaan muistaa olla positiivinen - se tekee hyvää itsellekin!

    Aurinko, mä aloitin opiskelut varovasti, ihan yhden päivän kurssilla. Mutta niin oli kannustava kokemus, että kunhan ope palaa kaupunkiin niin menen uudestaan!

    ReplyDelete
  8. Lisäys - mielenkiintoisia kuviasi meidän lapset ainakin lähinnä ihmettelee ja ihailee. Ja yhdessä sitten mietitään juttuja, jos jotain kysymyksiä herää.

    Että ei sun tarvi valtiosensuurin lisäksi ruveta huolehtimaan myös lapsisensuurista :)...

    Ja negatiivisuus-positiivisuus asiasta sen verran, että kumpaakin puolta on hyvä olla maailmankuvan muokkaamiseen - sekä lasten että aikuisten. Meillä lapset ovat jo kouluaisia ja osaavat lukea, niin kaikenmoista lehdistä poimivat. Ja tavaavat ihmisoikeusjärjestön esitteitä jne.

    Kiinasta puheen ollen, tää sun blogis antaa ainakin huomattavasti positiivisemman kuvan, kuin että kuva olis noitten järjestöjen tiedotuslehtisten varassa, heh.

    Lempi Sveitsistä

    ReplyDelete