Vallan olen unohtanut kertoa teille tohtori Husta, en ymmärrä kuinka. Mieleenpainuva vierailu pienessä kylässä paperin, käyntikorttien, lehtileikkeiden, kankaisten yrttipussien sekä kirjojen täyttämälle vastaanotolle. Siellä hääräsi jo hieman vanhuudenhöperö ja omasta taitavuudestaan varma itseoppinut tohtori. Muttei kuitenkaan mikä tahansa höppänä, olihan hänet mainittu Lonely Planetissa!
Ahmin tilan tunnelmaa verkkokalvoilleni, sain todella pitää sormeni kurissa, etten alkanut tutkailla jokaista pussia ja muistiinpanoa. Huone sekä varasto pursusivat muistoja tuhansista käyneistä ihmisistä, löytyipä pieni ruutuvihkonen, jonne suomalaisetkin asiakkaat olivat kirjanneet muutaman sanan Hulta saamastaan avusta.
Varsinaista terveysongelmaa minulla ei ollut, mutta pyysin kuitenkin rohtoa jalkapohjassani olevaan syylään. Tohtori tutki huolellisesti syylän suurennuslasilla ja päätyi sekoittamaan viheää jauhetta tiikeribalsamiin. Tarina loppuu sikäli nolosti, että unohdin lääkkeen jo saman päivän aikana erääseen autoon... Joten en voi raportoida oliko rohto huuta vai haata.
Tänään olisi oikeastikin jotain valitettavaa, sillä minun nenääni ja kieltäni palelee jo toista päivää. Juu juu, ihan totta. Kotilääkärina olen tullut siihen tulokseen, että tämä on kiinalainen versio pekoninuhasta, niin sen täytyy olla.
Nautin blogisi marraskuun annin yhdellà istumalla, kun kerrankin sain kaikki kuvat auki. Kiitos, grazie. Opin ihan uuden sanankin: pekoninuha. Toivottavasti et sentààn siihen sairastu. Hyvàà alkanutta viikkoa.
ReplyDeleteVinha tohtori tuo.
ReplyDeleteEhkä vastaanotollaan miettii että kumpi lähtee ensin, tauti vai henki.
Eipä silti. Ihan oikeasti uskon että tällaisilla herroilla on tietoa jota soisi vähän useammallakin olevan.
Lissu, olepa hyvä. Ja pyrkimyksenä luonnollisestikin olisi olla sairastumatta.
ReplyDeleteViolet, sillä tiikeribalsamiyrttiseoksella en usko lähtevän kumpikaan, niin miedolta tuoksui, mutta totuus jäi siis tällä kerralla selviämättä.
En lakkaa ihailemasta kirjoituksiasi. Olet onnenpekka kun pääset elämään toisessa kulttuurissa. Oh.
ReplyDeleteTuo tohtori Hu on varmaan Kiinaa parhaimmillaan! Minä olisin kyllä valmis kokeilemaan tiikeribalsamisekoitusta...
ReplyDeletehuhuu...
ReplyDeletetuollaiset huun paikat ovat oikeita aarreaittoja!
Ihania kuvia taas!
Miten kielta voi paleltaa?
Ymmärrän kyllä että nenää palelee, omanikin on aina kylmä.
ReplyDeleteMutta kieli??
Tämä on ihan kuin joku satu, jossa Herra Hu on taikuri tai noita. Todella kiinnostavaa, tuollaista ei meiltä päin löydy!
ReplyDelete_hoya_, useinmiten olen myös onnelinen kun saan asua eri kulttuurissa, tutustua uusiin näkökulmiin, nähdä jänniä asioita ja ilmiöitä, mutta päivinä kuten tänään en ole niinkään ilahtunut. Luepa seuraava postaus, ilmansaasteista...
ReplyDeletePaevi, jep, se ei vaaralliselta vaikuttanut.
Blogitse ja Merja, no sitähän se minäkin ihmettelen, tää on ihan kumma juttu! Netistähän löytyi luonnollisesti töpäkät diagnoosit aina aivoverenkierron häiriöstä ja niskajäykkyydestä MS-tautiin. Enpä usko.
Katilei, ja vaikka löytyisi eivät he uskaltaisi kehua itseään yhtä reteästi kuin tämä mainio papparainen!
voi hiisi, olin jo ihan henkisesti valmistautunut seuramaan syylän (tai koko kantapään)katoamista!!
ReplyDelete