Vielä alkusyksystä keskimmäinen ei useastikaan vapaaehtoisesti lukenut, etenkään kirjoja. Usein pohdin, että mitäköhän tästä tulee, uusi vaativampi koulu ja 8,5-vuotias vain leikkii barbeilla. Näistä ajatuksista on kaksi ja puoli kuukautta ja nyt saan vihastumiseen saakka käskeä lasta laittamaan kirjan sivuun ja aloittamaan aamiaisensa. Iltasadun ja -laulun jälkeen hän varmistaa anelevasti, että saahan vielä lukea...
Tästä elämäntapamuutoksesta luovutan kaiken kunnian koululle, sillä siellä on missio suorastaan saada lapset lukemaan. Jokaisessa luokassa on satojen eri tasoisten kirjojen kirjasto, josta valitaan jokaiselle päivälle kotilukukirjoja. "Just right level" kirjassa on jokaisella sivulla 2-5 uutta sanaa. Niin, sitenhän sitä kieltä oppii, arvailemalla ja kyselemällä sanojen merkityksiä. Ja mikä riemu onkaan ollut molemmilla isoilla tytöillä päästä siirtymään aika ajoin seuraavalle tasolle!
Ala-asteella minimi lukuaika illassa on 20 minuuttia, yläasteella enemmän. Esikoisen luokalla pidetään tarkkaa lukupäiväkirjaa, johon merkitään lukuaika, määritellään tyylilaji, pisteytetään luettu kirja jne. Lisäksi esikoinen ilmoittautui "Fun with pottery" nimiseen valinnaisaineeseen, mutta se olikin "Fun with poetry". Onneksi pitää käsillätekemisen lisäksi runoudestakin, saa oikein opastuksen kera kirjoittaa orastavia rakkausrunojaan. Mutta että runoutta valinnaisena 11-vuotiaana, ei pöllömpää.
Ja sitten tämän lähes 1900 oppilaan International School in Beijingin mahtavat resurssit, jotka mahdollistavat paljon. Kirjasto on pienen kaupunginkirjaston kokoinen, jota käytetään aktiivisesti koulutyössä, ja kahdesti vuodessa järjestetään kirjamarkkinat. Tänään arvioin karkeasti erilaisten myytävien teoksien määrän: ainakin 1000. Kuvakirjoista tiedeteoksiin, sanakirjoista romaaneihin, askartelusta urheiluun. Vanhemmille tiedotettiin hyvissä ajoin tapahtumasta ja jopa minä muistin antaa lapsille mukaan rahaa ostoksia varten. Esikoinen tuli kotiin yhden sanakirja ja kahden romaanin kanssa, keskimmäisen kassiin oli pakattu kolmiulotteinen keijukaismaailmakirja sekä keijuromaani. Koska keijuromaani vaikutti hyvin uppoavalta (luki illalla jo yli puolet) niin menin tänään hankkimaan kolme saman sarjan kirjaa lisää.
Eipä tässä muuta. Hyviä lukuhetkiä kaikille, viikonloppukin tulossa!
Mulla onkin tosi hyvä kirja kesken: Poikani Kevin. Rankka aihe, mutta kirjoitettu tosi hyvin ja vetävästi. Lukisin sitä vain koko ajan. Sellainen on kyllä maailmanparhaimpia tunteita ja soisi jokaisen kokevan.
ReplyDeleteKiva kuulla, että barbityttökin innostui lukemaan. Toivon totisesti että meillä tapahtuu sama, ihan hyvät merkit jo on.
Aloin myös miettimään koululuokkia. Olen oppilaita aina kannustanut ja vaatinutkin kovasti lukemaan, mutta toiset vaan ei. Eivät pysty lukemaan tekstiä edes niin, että ymmärtäisivät mitä siinä sanotaan. Tosi yleinen ongelma nykyään.
Hei Vilijonkka,
ReplyDeleteSinulla on ihastuttava sivusto. Olen lukenut sitä nyt muutaman viikon salaa, ja nyt rohkenen kommentoimaan, että totta miten hieno lukuohjelma teidän koulussa.
Meidän tytöt palasivat tänä syksynä suomalaiseen kouluun 4 vuoden ulkomaankomennuksemme jälkeen.
Amerikkalaisessa koulussa Intiassa olimme oppineet ja iloinneet ihanasta lukemiseen kannustavasta opetukseta, aivan samankuuloisesta, kuin teidän tyttöjen koulussa.Nyt palattuamme tänne kotimaahan, olemme olleet tyrmistyneitä, miten niukka ja nihkeä on koulun ns. lukuohjelma, sitä ei itseasiassa edes ole.
Olemme ratkaiseet pulmaa jatkamalla samaa meinikiä kotona kuin edellisessä koulussa, ja se on hauskaa, mutta usein keskustelen tyttöjen kanssa siitä miten vähän heidän ikätoverinsa täällä lukevat, saati sitten millainen asenne heillä on kirjoihin tai lukemiseen. Surullista sanon minä.
Ihania lukuhetkiä lisää teille toivoo Pia.
Poetry tai pottery, onko se nyt oltava niin just jetsulleen ;)
ReplyDeleteHyvältä kuulostaa tuo koulun meininki! Meidän koululla (Suomessa siis) ei ole omaa kirjastoa, mutta kirjastoauto käy kerran viikossa ja lapsia opetetaan niin kirjastoauton kuin oikeankin kirjaston käyttöön.
Meillä molemmat tytöt (10- ja 7-vuotiaat) ovat myös aina nenä kirjassa. Kuten minäkin.
terveisin Anna P.
Liivia, Poikani Kevin taitaa olla mulle liian ahdistava, luen edelleen edes näennäisesti positiivisia kirjoja. Teiltä ainakin löytyy kauniita kirjoja mitä plärätä!
ReplyDeletePia, kiva kun uskaltauduit kommentoimaan! Ja toivottavasti lapsesi jatkavat lukemista, vaikkei kaverit lukisikaan. Mutta kyllähän se olisi lapsellekin mukavaa jos voi kavereiden kanssa luetuista kirjoista jutella, kuten aikuisetkin tekevät. Eikös Suomessa luettu vain muutama vuosi sitten Pottereita? Luulisi sen pitkällä tähtäimellä kouluttaneen edes joitain.
Anna P. Ihanaa kuulla, että jossain käy vielä kirjastoauto! Kauppa-autot ovat jo niin hävinneet, kesäkaupungistamme Porvoosta ainakin, etten edes muistanut kirjastoautojen olemassaolon mahdollisuutta.
Kuulostaa liiankin ihanalta. Meillä ei ole mitään lukuohjelmaa koulussa eikä edes kirjastoa. Itseasiassa koko kaupungissamme ei ole kirjastoa. En ole koskaan nähnyt kenenkään lukemalla lukevan muuta kuin Koraania. Herätän usein harrastuskentän laidalla ihmetystä kun luen kirjaa.. Toivottavsati lapset ottaisivat kuitenkin mallia äidistä.
ReplyDeleteLukeminen on ihana asia varsinkin tuossa iässä, itsekin muistan olleeni aina kirjaan uppoutuneena. Harmi vaan nykyään tulee luettua aivan liian vähän. Odotan innolla suomi-lomaa, että pääsen hamstraamaan lisää lukemista itselleni ja etenkin 3-vuotiaalle pojalleni, hänelle haluan lukea suomeksi.
ReplyDeleteJa taas kerran ihania kuvia, kiitos niistä!
Lukutaito on ehdoton!
ReplyDeleteLukemalla aukeaa moni ihmeellinen maailma. On vaan itsesta kiinni millaiseen maailmaan haluaa uppoutua. (ja mihin aika riittaa)
Mukavaa viikonloppua!
Itku pääsee kun ajattelee, miten surkealla tolalla Suomessa on kirjallisuuden ja taideaineiden asema. Hienoa että lapsesi saavat parempaa koulutusta!
ReplyDeleteOn kyllä ihanaa ja (ja näin suomessa asuvana valitettavasti myös hämmästyttävää) lukea tällainen kirjoitus!
ReplyDeleteMahtava juttu!
Mizyena, olen yllättynyt, luulin kirjallisuuden olevan arvossaan arabiankielisessä maassa. Kun on sitä runoutta ja kalligrafiaakin.
ReplyDeleteCalendula, joo, kesä- ja joululomat ovat varsinaisia hamstrausreissuja. Joka loman päätyttyä ihmettelemme miehen kanssa sitä rahanmenoa, sitten visalaskusta näkyy totuus: kirjakauppa, kirjakauppa ja kirjakauppa. Välissä jokunen vaatepäivitys, täältä kun ei meinaa löytyä edes kohtuulaatuista, saati kokoja.
Blogitse, elämä on valintoja täynnä, kaikilla ne samat 24h...
Matroskin, kirjallisuuden opetuksesta en tiedä, mutta taide- ja taitoaineiden tuntimääriä ajatellessani sydämestä ottaa. Tuskin enää koskaan tulen saaman Suomesta tismalleen koulutukseni vastaavaa työtä - meidän paluun aikoihin kuvista tai käsityötä ei varmaan enää opetetan ollenkaan!
Elsallona, niin on, osui onni kohdalle.
Meidän 5. luokkalaisesta on tullut myös lukutoukka ihanan lukemaan kannustavan opettajan avustuksella. Heillä on luokassa book bingo ja se kannustaa lapsia lukemaan eri tyylisiä kirjoja laidasta laitaan.
ReplyDeleteNyt olenkin aloittanut englanninkielisten kirjojen suurimittaisen hamstraamisen Suomeen lähtöä ajatellen, sillä pelkään että lukuinnostus hiipuu jos joutuu lukemaan vain suomeksi ja se tuntuu vielä niin vaikealta lapsista.
Tämäkin piti jutustasi ja rakastaa lukemista, jonka on saanut kotoaan "perinnöksi" sekä on siirtänyt lukuperinteen jälkikasvulleen, tekemättä muuta kuin lukemalla paitsi itselleen, myös lapsilleen.
ReplyDeleteJos Lisa Seen kirjat ovat Sinulle vielä tuntemattomia, niin suosittelen tutustumista. Niitä on siellä teilläkin, ainakin englanninkielisinä versioina.
Toivotaan,että pehmeämmät arvot saisivat sijaa tässä ajassa.Muistan miten itse lapsena luin paljon kirjoja,tiedelehdetkin ja maailman tapahtumatkin kelpasivat luettaviksi.Muumilaakso oli lämminhenkinen ja hyvä paikka.jatkoin tarinoita piirtämällä kuvia kirjojen maailmasta.
ReplyDeleteLapsemme valmistui IB-ylioppilaana viime keväänä Suomesta,alku oli otettu ulkomailta(se kuuluisa UPM keskeytti menestyneet opinnot).IB-lukioon pakollisiin aineisiin kuului tutustuminen maailman kirjallisuuteen ja siihen liittyen erilaisten esseiden ja pohdintojen kirjoittaminen.Lapsi löysi kirjallisuuden ja kirjojen lukemisen salaisuuden.Opinnoissa lukija analysoi tekstiä ja hänen täytyi keskittyä kirjan sanomaan.
Vielä tuosta Poikani Kevin-kirjasta. Ostin sen pokkarina jostain alesta jo vuosi sitten ja työnsin aiheensa vuoksi koko ajan taka-alalle, suorastaan piilotin silmistäni. Ja nyt ajattelen että olipa hyvä kun jemmasin tuollaisen lukuherkun. Se on kirjoitettu niin taitavasti, että aiheestaan huolimatta sen lukeminen on nautinto, ja siinä on paljon luettavaa ja varsinkin paljon ajateltavaa. Mutta ahdistunut en ole ollut sitä lukiessani ollenkaan, vaikka aihe antaisi olettaa.
ReplyDeleteIhan mahtavalta kuulostaa!
ReplyDeleteTYkkään tämmöisestä ylitöpositivismista:)
Juu älä lue tuota kirjaa mistä puhuin, viimeiset sivut olivat kamalia.
ReplyDeleteLasten koulu on paikallinen mutta viimeisen kahden vuoden ajan koulussa oli lukuohjelma kaynnissa, nyt siirryttiin sitten kirjoitusjuttuihin.
ReplyDeleteKoululla on englanninkielinen kirjasto ja lapsilla on lukujarjestyksessa yksi viikkotunti kirjastoa. Kerran vuodessa amerikoista tilataan kirjoja, joita saa sitten ostaa.
Muutosta on tapahtunut kahdessa vuodessa huikeasti ja me varsinkin olemme tyytyvaisia, silla kaupungin kirjasto on vain arabian ja ranskankielisia kirjoja taynna.
Sanon samaa, tuo poikain Kevin kirja oli kauhea.
Pikkujutut
Haa, tämäpä aihe, joka herättää tunteita! Luulen, että paitsi koulun kulttuuri niin varsinkin kotona nähty ja kuultu esimerkki vaikuttaa tuohon lukuinnostukseen. ja tietysti kai lapsen luonne.
ReplyDeleteEn voinut olla vihainen, kun meidän kuusivuotias oli lukenut sänkyyn mentyään taskulampun valossa vielä pari tuntia Konsta-kirjaa ja tuli aamulla riemuissaan kertomaan lukeneensa sen aamulla kokonaan loppuun. Siitäkään huolimatta, että päivä oli sitten kiukkuinen liian lyhyiden unien vuoksi! Mutta kun sen tietää itse, mikä nautinto on uppoutua hyvään kirjaan vaikka "järkevyyden kustannuksella", valvoa joskus liian myöhään!
Lukeminen on ihanaa ja rentouttavaa, mutta muut kotityöt jäävät välillä vähän hunningolle. Lukutoukka puraisi minua 12 vuotiaana kun mursin oikean ranteeni ja tietty oikea kätisenä en voinut osallistua oikein mihinkään. Kuvaamataidon opettaja toi koulun kirjastosta jonkun paksuhkon kirjan ja kertoi, että saan lukea sitä kirjaa aina hänen tunnillaan kunnes käteni on kunnossa. Kirja oli jonkun kuvataiteilijan elämäkerta. Kun käteni oli tarpeeksi vahva piirtämiseen ja kirjoittamiseen, sain ihan oman aiheen. Kirjoita aine ja toteuta eri tekniikoilla kolme kuvaa kirjasta. Wow, olin ihan otettu vaikka olin jo silloin aivan surkea kuvaamataidossa. Teoria kyllä jäi nuppiini, mutta se toteutus, UH! Ihana opettajani sai minut käsittämään, ettei tarkka kuva olekaan se ainoa tapa ilmaista itseään. No, minusta tuli lukutoukka ja valokuvauksen harrastaja. Hitsit kun en enää muista kirjan nimeä. Olisi kiva lukea se uudelleen...
ReplyDeleteKiitos mielenkiintoista tietoa
ReplyDelete