Meillä on perheessä hyvinkin vakiintuneet tavat ja työnjako arjen pyörittämisen suhteen. Kun miehen työpaikka on kaupungin toisella laidalla hänen työpäivät matkoineen syövät lähes koko hereilläoloajan niin minä puolestani hoidan kotihärdellin läksyineen ja harrastuksineen ja mitä siihen nyt kuuluukaan. Tällaisen kotiäidin viikon matkan toteuttaminen tuntuu toisaalta lähes ylivoimaiselta, voinko nyt olla näin itsekäs, että lähden vain yksinäni seikkailemaan, jätän nämä kaikki tänne sekoilemaan ayin kanssa...
Toisena matkapäivänä sain esikoiselta tekstiviestin: "Moi. Kun sä et oo kotona keskimmäinen ja kuopus käyttäytyvät tosi huonosti! Aamulla ne on tosi hitaita ja eivät tottele. Keskimmäinen ei harjaa hiuksii koko päivänä ja menee balettiin hiukset repsottaen ponnarilla. Kun harjaan hän vaan hutasee harjan ja se osuu mun varpaaseen. Me ei varmaan pärjätä tosi hyvin ilman sua."
Hetken olin surun murtama, katseeni kiersi pitkin viiden euron hostellihuonetta ja etsin hätäjarrua (löytyi ainoastaan naruviritelmiä, jotka toimivat valonkatkaisijoina). Pikapuhelu miehelle, joka halusi lieventää viestin ahdistavaa tunnelmaa.
Toista tekstiviestiä en enää saanut. Palattuani matkalta koulussa opettajat kehuivat kilvan kuinka kuopus on kasvanut "isoksi". Baletinopettaja kehui oppilaassa tapahtunutta reipastumista. Lapset olivat kuta kuinkin puhtaita ja keskimmäisen päästä löytyi ainoastaan yksi vauvan nyrkin kokoinen takku.
Taidan laittaa seuraavan seikkailun jo mietintämyssyn alle, kun noin hyvin pärjäsivät! Me kaikki suorastaan valaistuimme.
Ihana postaus! :) Meillä on ihan samankaltaisia ahdistuksia ollut... Muistan, kun tein viikonloppumatkan Suomeen, olin puoli-paniikissa, että mitenkähän ne siellä kotona pärjäävät (meillä, kun sama juttu, että minä pyöritän kotiarkea ja miehellä menee valtaosa päivästä autossa tai lentokoneessa istumiseen). Hyvin pärjäsivät ja hienointa koko hommassa oli, että olivat juuri sopivasti ravistelleet omaa tasapaksuani arkea. Matkan jälkeen oikein tajusin, että "hei, asiathan voi tehdä eri tavalla". Avartavaa siis kaikille perheenjäsenille!
ReplyDeleteBisous!
Ihania ovat olleet, kylläpä nauratti tuo takku :) Kasvattavaa varmasti keksiä keinot kuinka järjestää ohjelmansa joka päivä, sitä huomaa taatusti että eihän se niin kovin hankalaa ollutkaan, mä osaan tän!
ReplyDeleteMeillä on menossa samanlaista pohdintaa. Ja minä sentään suunnittelen meneväni vain kahdeksi yöksi! Mies raapi vähän päätään ja katsoi kalenteria, totesi sitten että eiköhän se onnistu. Minä aion kyllä pitää pääni, koska hän on reissanut sen verran että on ehdottomasti minun vuoro ja toisaalta hänen vuoro miettiä ne arkikuviot... Vaikka kyllä hän aamuisin tosi paljon jeesaa, päivänsä venyy sitten iltapuolella.
ReplyDeleteKyllä ne isätkin pärjäävät lasten kanssa. Jouduinpa aikoinani kuukaudeksi sairaalaan ja tyttäreni oli vajaa kolmevuotias, aamulla tyttö hoitoon ja illaa töiden jälkeen kotiin. Viikonloppuna äitiä katsomaan sairaalaan. Sieltä tuli pieni Peppi Pitkätossu toisessa jalassa sininen sukka ja toisessa punainen. Isä oli antanut tytön itse pukea valitsemansa vaatteet ylleen. Muistan vieläkin kuinka nauratti ja samalla riipaisi. Olihan siinä perusinsinöörillä ilta- ja aamutouhua. Hyvin pärjäsivät koko kuukauden ja äitikin siitä toipui ja elellee vieläkin. Lähtekää vain äidit välillä tuulettumaan.
ReplyDeleteOnpas ihana kuulla, että reissullamme olikin noin hyviä vaikutuksia. Nythän voimmekin miettiä jo seuraavaa. ;D Miten olisi Tiibet ensi keväänä?
ReplyDeleteVoi ei miten toi teidän Esikoinen kuulostaa joskus just yhtä vakavan pikkuvanhalta kuin tuo mun ainokainen. Tuommoiset viestit sekä naurattaa että riipaisee. Isoja pieniä... mutta pärjäävät ne, kuitenkin. Terveisiä teille kaikille.
ReplyDeleteihanaa! upeaa etta lahdit. mina olen tehnyt aivan aiti elamani alusta aina ainakin kerran vuodessa matkoja yksin seka taalla etta euroopassa ja jopa australiassa tein omia reissuja. usein siis ihan yksin, ilman matkaseuraa. hyvin kaikki on mennyt ja muistan sen ensimmaisen kerran kun esikoinen ja mies olivat vastassa munchenin kentalla hiukset takussa ja vaatteet miten sattuu. meilla tyomatkailun lisaksi on tosin mieskin tehnyt ihan omia huvimatkojaan. usein heratamme kummastusta.
ReplyDeleteKivat kuvat saitkin.
ReplyDelete