Herran haltuun

Kukin saa itse valita miltä Jumalalta onnistumista rukoilee tai miltä viranhaltijalta palvelua anelee, mutta kaikki apu on tarpeen arpajaisten onnistumiseksi. Pessimismi kolkuttelee, itkun meinaan tirauttaa vai nauraisinko sittenkin? Sillä katsokaas, sujautin arpajaisteni voitot postitoimistosta jo aiemmin ostamiini kirjekuoriin, joihin oli oikein postimerkit ja airmailit valmiiksi painettu, annoin ne kuskille, joka lähti niitä postiin kiikuttamaan. Tunnin kuluttua palasi, ei kelvanneet juuri nämä kuoret, pitäisi olla muoviset kuplamuovikuoren sukulaiset... Ja olipa poika oikein yhden moisen ostanutkin (voittajiahan oli kaksi). Ja ai kauheaa, ne maksavat peräti 30 senttiä kappale! Että haluanko silti lähettää nämä kirjeet, kysyivät päitään pyöritellen kuski ja kotiapulainen. No juu-u. Valehtelin vastaanottajien maksavan, kun en jaksanut muutakaan selittää.

Mutta mikä minua eniten hämmästytti, pyörrytti tai no, ihan rehellisesti sanottuna ärsytti oli se seikka, että alkuperäiset kirjekuoret oli revitty AUKI. Postitoimistossa tädit olivat halunneet nähdä mitä lähetän... Yritin parhaani mukaan selittää, kuinka Suomessa "soittaisin poliisille, voisi joutua vankilaan (pieni liioittelu, tiedän), on paha paha avata toisen kirjeet. Kuuntelijat eivät yhtään ymmärtäneet, sillä joko mandariinini oli liian heikkoa tai sitten koko ajatus kirjesalaisuudesta oli käsittämätön juttu.

No niin, siis parahimmat Ruiskaunokki ja Inkivääri, mikäli voittonne ei koskaan teille saavu, lähetän ilomielin teille uutta postia toistamiseen, mutta vasta kesällä Suomesta!

Pientä kulttuurishokkia ilmassa juuri tänään. Onneksi huomenna on päivä uusi.