Friday, January 23, 2009

Aurinkokylän lapset


Maa valmistautuu vuoden suurimpaan juhlaan. Jo nyt sen huomaa katukuvasta ja jopa meidän kodista. Punaiset koristeet suojaavat pian viilettäviltä pahoilta hengiltä, iltasella kuuluvat papatit ja ilotulitteet ottavan varaslähtöjä.


Kolmen päivän kuluttua perheet kokoontuvat, nauttivat yhteisen dumblingaterian, antavat lapsille pienet punaiset kuoret joissa sileä seteli, paukuttelevat puoliltaöin ilotulitteita, iloitsevat jälleennäkemisestä sekä uudesta häränvuodesta. Monilla on vuoden ainoa loma, ansaittu viikko perheen parissa.


Tämä odotus, jopa pieni jännitys oli tarttunut minuunkin, kunnes tänään putosin maan päälle ja vuodatin monta kyyneltä. Saimme koululle jo osittain vanhoja tuttuja vieraiksi, sillä lapset orpokodista tulivat osallistumaan koulumme uuden vuoden juhlaan. Lapset, joiden vanhemmat ovat vankilassa, joille lahjoitamme vanhat vaatteemme ja hotellisaippuamme, lapset jotka saavat vain yhdet punaiset kuoret, ystäviltään koululta, lapset jotka eivät tänäkään uutena vuotena tapaa vanhempiaan.


He katsoivat suoraan silmiini käytävällä ja tervehtivät iloisesti ja kuuluvasti, he tekivät kärrynpyöriä pihalla ilman hanskoja ja nauroivat. He tekivät minuun vaikutuksen. Tapasin heidät ohimennen kolmesti ja kolmesti pyyhin kyyneleeni.

Toivon hyvää härän vuotta Aurinkokylän orpokodin lapsille.

10 comments:

  1. Tippa tuli silmään täälläkin.

    ReplyDelete
  2. Luin monta kertaa ja pala kurkussa senkun kasvoi.
    Olkaa kilttejä (ja niinhän te olettekin) niille pienille.
    Ajatella että lapsi tuollaisessakin tilanteessa heittää kärrynpyörää ja nauraa. Onneksi ne osaavat.

    ReplyDelete
  3. Vastaavanlaisessa tilanteessa olen minäkin ollut.
    Siinä on kuitenkin kaikessa surullisuudessaan jotakin lohdullista. Toivoa ja iloa.

    Tuosta postiasiasta piti sanomani että minultakin alussa auottiin kaikki paketit, muttei enää. Kirjoitan selvitykseen englanniksi present ja laitan arvoksi hyvin vähän, 29 yania tai jotain, eivätkä aukaise.

    Yhden kerran yrittivät aukaista kun pyysin heidän teippiään jossa oli Kiinan postin karakterit, mutta sitten sanoin etten lähetä jos aukaisevat, ja antoivat olla.

    ReplyDelete
  4. Pensastasku, arvasin.

    Violet, Se kait niin järkytti, kun lapset olivat iloisia, avoimia, eläväisiä, puhtaita... ja samanaikaisesti heidän vanhempansa istuvat vähintään 10 vuoden kakkua. Nämä lapset ovat onnekkaita, sillä suurin osa heidän kohtalotovereistaan eivät ole päässeet moiseen yksityiseen orpokotiin! Mutta mitä tarinoita nämä lapset kantavatkaan mukanaan, sitä ei voi herkistymättä ajatella. Osan lapsista on korttelipoliisi poiminut hoitoon, osan rikollisten lapsia kavahtavat sukulaiset toimittaneet pois silmistä...

    Jaanuska, en ole järkytykseltäni vielä päässyt tuohon lohdullisuuteen ja toivoon saakka.

    ReplyDelete
  5. Uusi vuosi Kiinassa on varmasti unohtumaton kokemus.
    Tuo yksi viikko lomaa vuodessa on jotenkin kasittamatonta. Ja nuo lapset ovat varmasti onnellisia etta heilla on paikka nukkua ja joku joka antaa ruokaa joka paiva ja vaatteita. Asiat voisivat olla huonomminkin. Mutta koskettavaa silti.

    Kauniita kuvia

    ReplyDelete
  6. Mä olen ihan sanaton.

    Voi että.

    ReplyDelete
  7. Ah, häränvuosi! Just aattelinkin että mikähän on alkamassa.

    Olen päivittäin tekemisissä kuvailemasi kaltaisten poloisten kanssa.
    Niin.

    ReplyDelete
  8. Hyvää kiinalaista uutta vuotta!
    Siellä on varmasti hienot juhlat.

    Lapsilla on kyky iloita, vaikka vaikeissakin olosuhteissa. Kun ei tiedä paremmasta ei voi olla osaansa tyytymätön.
    Toivottavasti elävät paremman elämän kuin vanhempansa.

    Autettavia riittää. Mutta ehkä heistä kasvaa taas uusia auttajia. Ja parempaan päin mennään.

    ReplyDelete
  9. Voi. Mää en kestä ajatella tuollaisia kohtaloita. Mutta kuten jo sanottu, ovat kuitenkin hoidossa ja saavat huomiota. Paljon huonompiakin kohtaloita on monilla lapsilla, jos se lohduttaa tässä tapauksessa.

    Aina tällaisia lukiessa käy kyllä mielessä että mitä voisi itse tehdä.

    ReplyDelete
  10. kauniita kuvia vilijonkka. kiitos!
    miten saitkin niin tekstiin sopivat ja haikean kauniit kuvat.
    mina olen kehitellyt ajatusta paassani, etta jotain olisi tehtava. olisi kannettavat korteni kekoon. sitahan taalla useat rouvat tekevatkin. mutta usein ei taalla singaporessa vaan muualla aasiassa kayvat hyvantekevaisyyslomalla (keraavat rahaa ja kayvat talonrakennusreissulla esim kamputseassa). se tuntuu jotenkin vieraalta ja olisi varmaan paras auttaa taalla ja antaa takaisin ihan omilla kulmilla. singaporessakin on kurjuutta mutta se on piilossa.

    mina pidan hurjasti sinun kuvistasi.
    patjakuva on viela kehystamatta mutta laitan postauksen kun saan sen seinaan.
    tee kirja kiinanvuosistasi! mina ostan!!!:-)

    ReplyDelete