Vauhdikasta elämää

Asuimme kolme ja puoli vuotta metromatkan päässä Pariisin Disneylandistä. Emme sinne ennättäneet...


Linnanmäelle sentään pääsimme, eilen, kauniina kesäiltana. Vauhtia, menoa, sokerihumalaa, vemputusta ja pyörimistä. Ylenantaminen oli melko lähellä, vaikka minä kuljinkin kuopuksen matkassa.


Mutta mikään ei vetänyt vertoja tämänaamuiselle. Minulle tuotiin maitokahvi laulun kera vuoteeseen. Hetken kuluttua kuopus päättää nousta pois, ottaa tukea yöpöytänä toimivasta kukkapöydästä, jolta tarjotin kippaa mehuineen, lautasineen, kahveineen hänen päälleen. Huutoa, säikähdystä, ryntäämistä rantasaunalle, vartti viileää vettä päälle, perheelle vaatteet päälle, hytisevä lapsi autoon ja ylinopeutta sairaalaan tarkistukseen.

Luojan kiitos, selvisimme säikähdyksellä. Onnittelijat olivat sen verran olleet liikkeissään rauhallisia, että kahvi oli jo riittävästi jäähtynyt. Lintsi kalpenee aamun adrenaliinin rinnalla.