On ihan uskomattoman hienoa nähdä oppilaiden ahertavan, kynät sauhuten kirjoittavan, pohtivan oikeita vastauksia päät höyryten. Itsekseen supattaen ja välillä vähän kaverillekin... Olemme onnistuneet luomaan hyvän ilmapiirin ja keksimään hauskan (ja ihan salaa opettavankin) tehtävän.
Todellakin ME, minä kuvataideopettajan ominaisuudessa saan tehdä tiivistä yhteistyötä tekstiili- ja teknistentöidenopettajien kanssa. Suunnittelemme tehtäväkokonaisuuksia, joita toteutetaan eri ateljeeaineissa ja jotka nivoutuvat yhteen muodostaen lopuksi kokonaisuuden tai jopa vain yhden lopputuloksen. Unelmien homma! Vähemmästäkin oppilaat motivoituvat.
Lyhyt selostus ensimmäisestä tehtävästä.
1) Kuviksessa tutustutaan heraldiikkaan (=vaakunatiede), jossa opiskellaan lipputietoutta värioppineen ja mittasuhteineen. Samalla tulee kerrattua tasaisesti laveeraaminen.
2) Rättikässässä ompelevat eri maiden lippuja. Yksinkertainen tehtävä, jossa kerrataan ompelukoneen käyttöä. Monimutkaisimmat kuviot painetaan.
3) Puutöissä kootaan lipputangot joiden nupit on itse sahattu ja hiottu. Lopuksi maalaavat ne valkoisella ja kullalla.
Näin valmistuu aulaan huikea lippurivistö uuden koulurakennuksen vihkijäisiin marraskuun lopulle. Kaikki koulussa edustetut kansallisuudet saavat oman lippunsa riviin mukaan.
Aika hauskaa, sillä jo tänään opin itsekin paljon näiltä kahdelta muulta opettajalta. Ikään kuin täydensimme toisiamme. Aina olen puhunut yhteistyön mahdollisuuksista koulutyössä, mutta harvoinpa se on käytännössä saanut tulta alleen. Milloin on ollut mahdotonta aikataulullisesti, milloin ei ole löytynyt aikaa tai tahtoa. Onneksi nyt näin.
Kehuttakoon vielä ryhmäkokoa: 12-15 / luokka ja se jaetaan vielä kolmen eri opettajan kesken. Parhaimmillaan siis neljä oppilasta opetettavassa ryhmässä. Ei valittamista. Ulkomailla voi käydä näikin.
----------
I started my teaching work today. And it was cool, so great. I'm working closely with two other teachers and I feel learning from them a lot. And we have luxurious small groups, only 12-15 children is shared with three teachers. I feel lucky.
oih,PUUTOITA! saataispa sinunlainen ihminen singaporen kanadalaiseen kouluun.
ReplyDeleteonko tama koulu IB-koulu missa olet ja toteutetaanko siella PYP ohjelmaa? juuri tata kaivattais! mina opetan singaporen suomikoulussa ja meilla on tana vuonna konsultoimassa ja projekteja tekemassa teatterialan ihminen suomesta. upeaa! teidan koulujutut kuulosti niin kivalta, etta mina haluaisin tulla sinne kouluun; oppilaaksi.;-) olen seurannut sinun blogia ja sellainen hyva positiivinen draivi huokuu.:-)
Heja Sverige och svenskt sammanarbete! Låter jättejättejätte fint! Onpa mahtava lottovoitto, kun tuon työpaikan sait... Yhteistyö on taitolaji.
ReplyDeleteSaanko tulla sinne oppilaaksi, vaikka olen 37 v? Haluan tehdä noita projekteja!
ReplyDeleteKirjoituksiasi on mielenkiintoista lukea, ja kuvat täydentävät upeasti kertomuksia.
ReplyDeleteKuullostaa aika mahtavalta nämä luokkakoot sekä mitä siellä voi tehdä. Haluaisin myös ilmoittaa pari tyyppiä kurssille ;)
Aurinko, koulu on Swedish School Beijing. Noudattaa ruotsalaista opetusohjelmaa ja oppimiskäsitystä sekä opetusmetodeja. Ympäröivää kulttuuria integroidaan ja eskarista lähtien kaikki opettelevat myös mandariinia ja englantia. Opetuskieli on periaatteessa ruotsi, toisinaan norja tai skone...Kaikki opettajat ovat siis skandinaaveja, apuopet (joka luokalla) kiinalaisia. N. 120 oppilasta, 2-12 vuotiaita.
ReplyDeleteSinulla on varsinpositiivinen nimimerkki!
Maria, Heja vi alla! Yhteistyöstä: hyvin ovat minua toistaiseksi kestäneet.
Matroskin & Anioni, tällä vauhdilla kyläkoulutunnelma uhkaa loppua oppilasmäärän kasvaessa rajusti. Vaan eipä se mitään, uuteen rakennukseen kyllä mahtuu.
joo aika mahtipontinen tuo aurinko, en tajua mista sellaisen keksin silloin kun aloitin bloggaamisen.
ReplyDeleteen ollut kuullutkaan, etta pekingissa on tallainen koulu.
hyva tietaa jos taalta joku suomenruotsalainen perhe lahtee sinne pekingiin.
taalla on vain ruotsikoulu samalla tavalla kuin suomikoulu eli pari tuntia viikossa opetusta.
Töitä, hieno homma! Olet onnekas kun saat tehdä siellä ihan oman alan juttuja.
ReplyDeleteJa tiedätkös, meidän esikoisen koulussa haetaan vapaaehtoisia vanhempia auttamaan taidetunneilla. No minähän ryntään sinne pää kolmantena jalkana!
Kiehtovaa!
ReplyDeleteJa nuo kuvat.
Kuinka hienoa olisi Suomessakin jakaa eri opettajien kanssa ideoita ja taitoa. Täällä vaan aika helposti ollaan omien ideoidensa vartioita. Ei sentään kaikki, viime koulu missä olin, olikin aika paljon tuolta samalta pohjalta. Mutta se olikin ihanin koulu , jossa olen ollut.
Hyvälle tosiaan kuullostaa! Taitaa täällä Suomen maassa usein kaatua sen toisen opettajan urautuneisuuteen :(
ReplyDeleteMutta ihan pakko älähtää. Miksi käytät halventavaa termiä "rättikässä"? Tiedän sen olevan yleisestikin käytössä joissain kouluissa, mutta mielestäni se halventaa paitsi oppiaineen myös naissukupuolen. Olihan aiemmin tekstiilipuoli melkein vain naisten hallussa.
Rätit ovat jotain rikkinäistä ja haisevaa, eikö vain.
Kaikella ystävyydellä tämä :)
tippi
Tippi, ihan hyvä että älähdät jos älähdyttää! En tarkoita halventa MITÄÄN oppiainetta, varsinkaan tekstiilityötä, olenhan saanut myös kyseisen oppiaineen opettajan koulutuksen kuviksen lisäksi. Mutta mikä siten olisi hyvä lempinimi? Puutyö ei ole pelkkää puutyötä tosiaankaan ja se kelpaa. Kuvataide kuulostaa kovin viralliselta joten kuvista käytän. Entä tämä kolmas?!
ReplyDeleteMinusta rätit eivät haise, ne ovat pehmeitä ja kotoisia, niitä kierrätetään, niillä on monia eri käyttötarkoituksia. Hassua, sillä minusta se ei ole halventava. Sen sijaan riepu on. Oih, näkisitpä keskimmäiseni unirievut, ne ovat todellakin repaleisia ja kaikkien muiden mielestä lemuavat paitsi käyttäjänsä mielestä tuoksuvat! Mutta kuten lapsipsykiatri Jari Sinkkonen kehoittaa, ei lasten turvaesineille saisi mitään mennä tekemään...kuten korjaamaan saati pesemään. Riepukässä olisi minustakin halvenvaa!
Heh, mminulle riepu henkii samaa kuin sinulle rätti :) Olisiko tässä myös jotain murre-eroa...
ReplyDeleteMeillä käytetään ihan vain kässää tai kässyä. Eihän se selkeästi ilmaise mistä on kyse, mutta paremman puutteessa.
Opiskelin aiemmin teollista alaa ja meille terotettiin heti ensialkuun, että rättialalla ette sitten ole, sillä ilmaisulla kerrotte itsekin halveksivanne alaanne.
tippi
Pakko jättää tähän riviin vielä kommentti, vaikka ensin ajattelin aiheen meneen minulta ohi, noita postauksia kun on tullut tämänkin jälkeen.
ReplyDeleteKuulostaa mahtavalta tuo yhteistyö! Toki Suomessakin voi jotain samantapaista yrittää, mutta realiteetit ovat vain niin paljon ankeammat ja rajoittavat melko tehokkaasti aitoa jakamista, ainakaan keskellä opetustilannetta. Täällä kun ryhmäkoot huitelevat yleisesti käsitykseni mukaan parissa kymmenessä ja ylikin, eikä tule kuuloonkaan että saman ryhmän samanaikaisesta opetuksesta maksettaisiin palkkaa kerralla enempää kuin yhdelle. Joskus innokkaana olen viritellyt yhteistyökuvioita, mutta kyllä se idealistmi hiukan ajan myötä karisee, kovin monesti ei viitsi puolella palkalla tehdä kolminkertaista työtä, vaikka olisi miten antoisaa yhteistyötä.
Mutta hienoa kuulla, että jossain on ymmärretty kokonaisvaltaisesti taito- ja taidekasvatus. Siis ymmärretty resursseja jakavalla tahollakin.