Hän osaa laskea hieman, on yritystä hillitä itseään, pinnistelee ymmärtääkseen ajan, harjoittelee toisten ymmärtämistä.
Hän elää tässä hetkessä, eläytyy täysillä, osoittaa viipymättä tunteensa, on iloinen ja vallaton.
Kuopus täytti tänään neljä vuotta! Kuinka onnellinen olenkaan jo niin suuresta nuorimmaisesta. Ja sankaritar itse oli niin onnellisen oloinen tyttö koko päivän. Nappiin meni.
Onnea äidille! Ja onnea päivän sankarille.
ReplyDeleteNyt kun mun omat lapset on jo isoja, niin välillä todella kaiholla muistelen noita aikoja. Nyt ajattelen, että jos saisin ne uusintana, niin antaisin vielä paljon enemmän, antaisin aikaa ja huomiota ja rakkautta, nyt tietäisin, että mihinkään ei olisi niin kiire ja mikään askare ei olisi niin tärkeä, ettenkö kerkiäsi pysähtymään ja kuuntelemaan ja katselemaan. Täysin siihen hetkeen keskittyen. Niin monta kertaa tuli sanottua, että joo joo, kohta!
Oho, taisin mennä vähän tilaan. ;))
Onnea! Minulla on täällä ainokainen kohta neljä vee. Ihana ikä (niin kuin ne kaikki. Mutta välillä olen uskomattoman iloinen, kun se pikkuinen on jo noin iso poika.
ReplyDeleteIhanat tapetit!!
Onnea sinne kuopustyttärelle, leijonalapselle!! Meilläkin on juhlittu juuri samoihin aikoihin kuopusta.
ReplyDeleteOnnellista lasta on ihana seurata: kun syntymäpäivä on hänen mielestään täydellinen, niin se todellakin on sitä!
Leijonalapsi. Tykkääkö kaikesta pöyhkeestä ja kimaltavasta? Meillä on monia leijonatyttölapsia piirissä, ja kaikissa tämä sama piirre.
ReplyDeleteONNEA kovasti, kummallekin!
Teilläkin näyttää olevan aamulla paketit sänkyyn-perinne.
Itkupilli, valitettavasi olen vallan mestari "ihan kohta" sanonnan käytssä. Usein tulee tokaistua myös "ei nyt".
ReplyDeleteSanni, Tosiaan joka ikä on omalla tavallaan hyvä. Eilen seuratessani 11-kuista kummipoikaani ja hänen loputonta portaisiinkiipeilyintoa. Huokasin helpotuksesta.
Sooloilija ja Livia, ai onko tuo leijona, enpä ole aatelut, vaikka itsekin olen! Täytyykin hieman paneutua asiaan.
Onnittelulaulu ja paketit tulevat meillä aina vuoteeseen. Sankarin on vähintään leikittävä nukkuvaa, jotta näytelmä olisi täydellinen. Eilenkin komensimme ensimmäisenä heränneen sankarittaren takaisin sänkyynsä, jotta pääsisimme laulamaan. Perinteitä olla pitää ja jokaisella perheellä tietty omansa.
Onnen suukkoja Cillalle!
ReplyDeleteOnnea! Meilläkin täytti kuopus tänään vuosia, vaan yhden vähemmän kuin teillä :)
ReplyDeleteOnnittelut kuopukselle! Meilläkin on neljä vuotta tullut täyteen nuorimmaisilla kesäkuussa, ja ihan samalla tavalla huokaisen helpotuksesta!
ReplyDeleteMutta kyllä nuo neljävuotiaatkin ehtii vielä: tänään on piirretty kynällä keittiön saarekkeeseen, kolikolla raaputettu seiniin jälkiä, levitetty styroksia ympäri asuntoa sillä aikaa kun kokosin hyllyä. Nyt lähdetään puistoon tekemään sinne vaihteeksi tuhoja, säästyy koti...
Onnittelut isolle tytölle! Meillä oli myös lapsena tuo sama perinne synttäriaamuina tai jatketaanhan me sitä nytkin miehen kanssa.
ReplyDeleteMeidän pikkarainen siis ihan ihmislapsi - ei papukaija tai muu eläinkunnan jäsen - on vasta saanut kakkuunsa sen ekan kynttilän ja se ei aiheuttanut mitään suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Ehkä ensi vuonna. Me ei siis koulua vielä tarvita, kun herralle ei ole ikää kovin paljon.
Hieno kuva auringosta tuossa aiemmassa postauksessa. Me ei tuota nähty, kun istuimme autossa motarilla...
Monia vuosia Cillalle! Olkoon elämäsi aurinkoa ja iloa, leikkiä, naurua ja - vielä kerran - iloa!
ReplyDelete