Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Tiedän millaista on värkätä jokseenkin tavallista nutturaa juhlavampaa sykkyrää kiireessä, hermostuneena, epäluottamuslauseiden saattelemana kolmelle heiluvalla heinämiehelle.
Vaan mitäpä ei ihminen tekisi juhlistaakseen tärkeää perhetapahtumaa. Hyvin meni juhla, he saivat toisensa.
Wau, miten tyylikkään näköisiä häävieraita nutturoineen :)
ReplyDeleteIhan ihmeen hienon väriset hiukset tytöilläsi, tuollaiset tuhkanvaaleat.
ReplyDeleteSykeröt totisesti onnistuneet! Minen olisi pystynyt. Minussa ei ole kampaajan vikaa sitten yhtään. Lapsen tukan leikkaan, siihen pystyn just ja just. Heinämiehen mallihan siitäkin aina tulee.
Lapsena haaveilin häistä, jossa morsian sanoisikin "en tahdo", ja syntyisi katastrooffi. Vähän on haaveet noista ajoista muuttuneet...
Hienoa Vilijonkka! Meillä oli onneksi ihan oikea kampaajaystävä kotona laittamassa kaikkien tyttärien hiukset hääkuntoon. Onni on olla kampaajan kaveri! Blogiini laitan jossain vaiheessa kuvausken omasta hääkampauksestani...:-D
ReplyDeleteKiitos kauniista sanoista. Valitettavasti arki on palannut ja tyttöjen hiukset roikkuvat alhaalla taas, kuin kunnon hevareilla konsanaan, ihan rumasti. Ihan mielelläni laittaisin useamminkin sykkyröitä.
ReplyDeleteKauniita sykeröpäitä! :)
ReplyDeleteSiis tuo pallomekko on aivan ihana! tahtoo samanlaisen omalle tytolle. Kuvista paatelleln tytoillasi on paksut hiukset. Meidan nuorimmainen on liuhutukka valkeapaa, johon on todella vaikea saada minkaan laista kampausta, useimmiten tytto ei haluakaan. Kaksi ponnaria tyyliin Peppi Pitkatossu ovat helpoimmat ja nayttavat somilta
ReplyDeletePaivi Hollannista
Aivan ihana tuo viimeinen kuva! Siitä välittyy ihanasti tunnelmaa! :) Hauskaa lukea arkeasi niin täältä kuin pekingistä. :)
ReplyDelete