Kävin autotallissa, jossa eräs kaaosmainen läjä omaisuuttamme asustaa. Takahyllyltä osui silmiini pahvilaatikko, jossa luki "nallet, autot, partiohuivit, t-paidat". Lupaavaa, avasin ja aivan ensimmäiseksi syliini hyppäsi Apuna! Uskollinen ystäväni, partioleireillä ja kielikursseilla, ties missä. Viimeiset kymmenen vuotta on reppana ollut hyljättynä, mutta ajattelin parantaa tilannetta. Liittyköön pikkanen mökin sekavaan apinalaumaan. Viihtynee varmasti.
Apuna on muuten poika, vaikka Alva väittikin toisin!
Samaisesta aarrelaatikosta ilmestyivät Mr. Vilijonkan ja minun nallet. Yhdessä ovat jakaneet viimeiset vuodet pimeydessä, mutta suon heillekin hieman päivänvaloa, sen he ovat ansainneet. Muuttuisimmekohan mekin noin seesteisiksi ajan myötä? Aina voi yrittää!
Mitä sieluja pimeästä!
ReplyDeleteMullakin oli apina pienenä ja vielä vähän isompanakin, partioleireille pääsi sekin. Lapsen huoneessa se nyt asustaa, mutta yksin nurkassa nyyhkyttää.
Vanhat nallet on liikuttavia otuksia, säilytysongelmaisia kylläkin. Tuo keltainen on varmaankin sinun.
Hauskaa, että Apuna ja Nallet pääsivät päivänvaloon. Apuna on muuten täyttänyt 30 vuotta 17.7 Syntymäpaikka Wurtsburg Saksassa. Muistatko?
ReplyDeleteMiksei Eemeli päässyt kuvaan? JUST ajattelin, että perjantaina tulee 23 v Tuusulan järven pyöräilystämme, ystävyytemme alkamisesta. Silloin todettiin, että molemmilla huomenna merkkipäivä. Kippis sille!
ReplyDeleteLiivia, kellertävä on tosiaan mun.
ReplyDeletePensastasku, tarkkaa päivämäärä en muistanut, mutta tiesin kyllä 30-v. synttärit.
Tiitta, Eemeli asuu Tuusulassa, niin suurta pahvilaatikkoa tuskin löytyisi mihin sen voisi unohtaa! Mutta mitäs sä sekoilet päivämäristä? Eikös me olla synnytty 16. päivä, huomanna on vasta 14?!
Ooooo, minullakin oli Apuna lapsena mutta sen nimi on Api ja koristaa lastenhuonetta :)
ReplyDeleteVoi mitä suloisia pehmo-olioita! Bisous, Kaisa (toipumaan päin, soitellaan vielä ennen lähtöänne!)
ReplyDeleteSaivatko pehmolelut "uuden elämän" seuraavan sukupolven käsissä?
ReplyDeleteKun oma lapsuuden leijona-pehmo siiryi seuraavan käyttöön ja tuli nimetyksi uudelleen, jollain tapaa sen luonnekin muuttui toiseksi. Hiukan jopa kirpaisi haikeasti, hassua! Onko se viimeistään aikuiseksi kasvamista, kun luopuu pehmolelujensa ensisijaisesta omistuksesta myös henkisesti?
Toi nallepariskunta näyttää kyllä ihanan seesteiseltä. Ihanasti ovat päässeet viettämään eläkepäiviä vieretysten, sehän se olisi kai se omakin haave sitten joskus, että vois noin oman rakkaan kanssa rauhassa maailman menoa katsella. ;)
ReplyDeleteVoi, tulee ihan ikävä omaa lapsuuden nallea. Voi...
ReplyDelete