Siinä SE nyt on! Onneksi annoppi soitti ja muistutti tapahtumasta, muuten olisimme vain hääränneet muita juttuja. Ihan sellainen olo kuin olisimme ajan hermolla, jaksoimme seurata auringonpimennystä peräti kymmenen minuuttia!
Me tiirailimme pimennystä pimennys-lasien takaa Punavuoressa. Koko luonto (sen verran kuin sitä täällä on!) hiljeni ja tuli selkeästi hämärämpää. Hieno kokemus!
Oliko se muuten teidän perhe, josta oli Iltalehden Ilonassa juttu muutama päivä sitten? Jos oli, tykkäsin jutusta kovasti. Positiivinen, mutta realistinen. Hyvää jatkoa!
Anja, mainio otos sulla! Itse en uskaltanut katsoa suoraan ollenkaan.
Sooloilija, ette tainneet olla ainoita pilviongelman kanssa. Toivotaan seuraavalla kerralla parempaa tuuria. Milloinkahan seuraava kerta on?
Liivia, sitä nimenomaa EI pidä katsoa ainakaan paljailla silmillä. Noettu lasi, hitsauslasit tai valottunut filmi, niiden läpi saattoi nähdä, jollei siis ollut pilvistä... Minä tein konepahviin kahden millin reijän ja katselimme tyttöjen kanssa valkoiseen paperiin heijastunutta kuvaa (neulanreikäkamerameininki).
Maahiska, kiitos samoin, tulen piipahtamaan seuraavaksi!
Kaisa, minäkin väitin lapsille luonnon hiljentyvän, muttei porvoolaiset landelokit ainakaan mitään hiljentyneet!
White linen, no mehän se siellä Ilonassa. Ne ovat aina hieman hupaisia nuo lehtijutut.. Ei niitä kovin vakavasti voi ottaa. Haastattelija oli muuten blogistaniasta tuttu, että kaikkeen sitä tämänkin harrastuksen kautta joutuu!
Minulla on myös kuva pimennyksestä blogissani osoitteessa www.anjanneli.vuodatus.net.
ReplyDeleteMe kyllä muistettiin asia, mutta ei nähty sitä, koska oli pilvistä enkä tiiraillut tarkemmin..
ReplyDeleteKuulin kyllä pimennyksestä, mutten huomannut MITÄÄN.
ReplyDeletePitikö sitä katsoa jotenkin ovelasti?
Aurinkokuvien ja kesäkiitosten merkeissä sinulle on postia blogissani :-)
ReplyDeleteMe tiirailimme pimennystä pimennys-lasien takaa Punavuoressa. Koko luonto (sen verran kuin sitä täällä on!) hiljeni ja tuli selkeästi hämärämpää. Hieno kokemus!
ReplyDeleteBisous sinne maalle, nähdään pian!!
Kaisa&poppoo
Oliko se muuten teidän perhe, josta oli Iltalehden Ilonassa juttu muutama päivä sitten?
ReplyDeleteJos oli, tykkäsin jutusta kovasti. Positiivinen, mutta realistinen.
Hyvää jatkoa!
Anja, mainio otos sulla! Itse en uskaltanut katsoa suoraan ollenkaan.
ReplyDeleteSooloilija, ette tainneet olla ainoita pilviongelman kanssa. Toivotaan seuraavalla kerralla parempaa tuuria. Milloinkahan seuraava kerta on?
Liivia, sitä nimenomaa EI pidä katsoa ainakaan paljailla silmillä. Noettu lasi, hitsauslasit tai valottunut filmi, niiden läpi saattoi nähdä, jollei siis ollut pilvistä... Minä tein konepahviin kahden millin reijän ja katselimme tyttöjen kanssa valkoiseen paperiin heijastunutta kuvaa (neulanreikäkamerameininki).
Maahiska, kiitos samoin, tulen piipahtamaan seuraavaksi!
Kaisa, minäkin väitin lapsille luonnon hiljentyvän, muttei porvoolaiset landelokit ainakaan mitään hiljentyneet!
White linen, no mehän se siellä Ilonassa. Ne ovat aina hieman hupaisia nuo lehtijutut.. Ei niitä kovin vakavasti voi ottaa. Haastattelija oli muuten blogistaniasta tuttu, että kaikkeen sitä tämänkin harrastuksen kautta joutuu!
Tosiaan jännää, että se näky teillä sielläkin, täällä Kaliforniassa ei valitettavasti näkynyt.
ReplyDelete