Tuttavaperhe muutti hiljan Keniaan ja perivät asunnon mukana suomalaisperheen kouluttaman henkilökunnan. Kaikki kuulosti strukturoidulta ja selkeältä. Erityisesti korvassa kilahti kuullessani kotiapulaisen laittavan illallisen seitsemän viikon kiertävän ruokalistan mukaisesti. Siis 35 erilaista ateriaa, huh. Minä osaan tehdä ehkä 15 erilaista ruokaa. Ja sitten olen ostanut niitä ankeita eineksiä. Ayimme osannee karjalanpiirakoiden, makaronilaatikon ja spaghetin lisäksi myös 10 kiinalaista ruokaa variaatioineen.
Nyt tulee meidänkin aterioihin muutos. Hankin kotiinviemisiksi tämän uudistetun 100 vuotiaan klassikon. Yhdessä ayin kanssa voidaan opetella siitä karjalanpadat ja bostonkakut. Suunnitelmani on, että vähitellen saamme syksyn kuluessa laadittua meillekin edes neljän viikon ruokalista, jossa 1/3 aterioista voisi olla suomalaisia ja loput kiinalaisia pöperöitä. Lisäksi voisin valistaa Xiao Hongia, ettei karjalanpiirakat munavoilla ole pääruoka, vaan lisuke.
Ajat muuttuvat, tässä samainen teos vuosisadan alusta. Aina on ihmisen pitänyt saada syödäkseen, mieluusti maukasta ja terveellistä. Nyt meillä on ainakin teoriassa kaikki mahdollisuudet onnistunesiin aterioihin. Eikös kuulosta ihanalta!
Kuulostaa hyvälle suunnitelmalle. Meidän perheessä tuskin päästään koskaan kiertävään ruokalistaan, vaikka siitä usein olenkin haaveillut ruuanlaiton helpottamiseksi. Minä en vaan kykene keittiössä mihinkään järjestelmällisyyteen.
ReplyDeleteKiertävä ruokalista olisi kyllä ihana! Mä nyt päätin reipastua uuden kodin ja kivemman keittiön myötä ja kokkaan joka päivä lapsille iltaruoan! Tosin ayi voisi alkaa kerran viikkoon tekemään vähän paremman kiinalaisen sapuskan, ei siis pelkkiä nuudeleita, mitä aika paljon lapsille tarjoaa, minkä takia päätin itse ryhdistäytyä! Jos saisi aikaan jonkinlaisen listan, niin elämä helpottuisi kyllä kummasti!
ReplyDeleteTuo kirja on ihana, katselin kirjakaupassa, mutta matkalaukut oli siinä vaiheessa jo aivan liian täynnä.
Nuo on niin hyviä kansia molemmat! Vaikka tuo vanhempi tietysti parempi.
ReplyDeleteMulla sattuu tietenkin olemaan samasta kirjasta joku 80-luvun lopun painos, jossa ruma kansi.
Ja sattuipa vielä niin että JUURI tänään selasin sitä, vaikka yleensä kirjaan kosken vain noin kerran vuodessa.
Hyviä listoituksia ja kokkailuja!
pitkaa mielta.:-) mina en ole oikein onnistunut tassa opetushommassa koskaan ja aina ihailen naita naisia, jotka osaavat neuvoa, ohjastaa ja opettaa. olen aivan onneton talla saralla. olisko nyt aika ryhdistaytya vaikka makaroonilaatikkoa ei syodakaan.;-)
ReplyDeletemeilla ei oikein syoda mitaan 'suomalaista' ja lapset ovat hoo moilasena suomen lomilla
pia singaporesta
Ihania kansia molemmissa, ne näyttää sellasilta konstailemattomilta perusopuksilta. Ja Fiskarsin sakset kruunaa suomalaisen keittiön!
ReplyDeleteMulla ei ole täällä Kaliforniassa kotiapulaista, mietin, että voisikohan omasta miehestä kouluttaa sellaisen? ;)
Kesiah, tämäkin on tällainen hieno suunnitelma, saapa nähdä missä määrin onnistuu.
ReplyDeleteSatu, meidän ayi ei niinkään tee nuudeleita vaan pääasiallisesti kasvissilppupöperöitä. Herkullisia ja terveellisiä, muta kovin toistensa kaltaisia.
Liivia, eikö ole hullu juttu, että saattaa pänniä kun kansi on tylsä, vaikka sisus olisikin ihan täyttä asiaa. Tuo erityisen kaunis vanha painos löytyi apen kirjastosta.
Aurinko, vai olisiko niin ettei opetettavasi ole ollut kiinnostunut oppimaan? Minua tässä inspiroi ayimme oma asenne, sillä keväällä hän oikein kyseli mahdollisuuksista päästä jonkun suomalaisruokia osaavan oppiin!
Itkupilli, onnea vaan matkaan jos meinaat miehesi kouluttaa. Sehän olisikin varsin ihanteellista jos hän kaiken osaisi ja hoitaisi!
Tarkistin vielä äitini hyllystä: hällä on sama kirja jonain 60-luvun painoksena, ihanat punaiset kangaskannet, ja painettuna siinä hääräilevä kotirouva. Niin hieno sekin.
ReplyDeleteNiin, huonot kannet kyllä pännii. Mulla on hyllyssä hyviä kirjoja, jotka olen päällystänyt.
Mullakin on se huonokantinen.
ReplyDeleteMutta mitä, apua, kiertävä ruokalista.
Minen kestäis.
En halua tietää mitä tapahtuu loppuviikosta ruuan suhteen vaikka jossakin mielessä rutiineja rakastankin.
Tiesittekö että täällä on Fiskarsin sakset niiden varusteiden listalla jotka ekaluokkalaisten on vietävä kouluun? Siis semmoiset lastenkokoiset.
ReplyDeleteMulla taitaa olla yksi suomalaisruoan opus jota en ikinä lue. Sen sijaan meille on kertynyt melkoinen määrä erilaisia etnisen kokkauksen oppaita. Me kun ei juuri olla suomalaisen ruoan ystäviä.. enemmän kokeilulinjalla noissa muiden maiden muonissa. Intialaista kokataan paljon.
Meillä tekee mies kyllä valtaosan ruoasta. Minäkin osaisin mutta olen laiska. Ja hän tykkää heilua keittiössä - mulle se sopii!
Niin ja vielä listoista: kun kaksoset oli vauvaiässä ja esikoinenkin vielä vaipoissa oli ihan pakko kehittää listat ruoanlaittoon. Kun elämä oli muuten kaaosta oli lohduttavaa tietää ainakin mitä oli sinä päivänä ruoaksi.
Meillä on mökillä ikivanha kasvisversio Kotiruoka-kirjasta. Olisiko nimeltään Kasvis-kotiruoka, jostain 20-luvulta ehkä. Kaikki kasvisruuat ovat aika hirveitä, keitetyistä, muussatuista kasviksista+korppujauhosta tehdään eri kombinaatioina pyöryköitä, kakkaroita ja kasvispihvejä.
ReplyDeleteMoi!!! Eksyin sivullesi oliks se nyt valkoist unelmaa sivulta, ja ei hassumpaa lukea erilaisesta elämästä sieltä kaukaa...
ReplyDeleteMinä innokkaana makeankiinalaisen ruoan ystävänä haluaisin tietää minkälaisia ruokia syötte, mitkä ovat perheenne herkut ja inhokit. ja mitä suosittelisit kokeilemaan???
Mieheni kaipaa tavallista kotiruokaa kun työnsä puolesta syö ulkona, mutta minä taas kotiäitinä nautin eksoottisimmista kokeiluista. Terveisin äiti neljän lapsen.
Blogissani on sulle jotain.
ReplyDeleteEipä meidän kiertävästä ruokalistasta ole mitään tullut. Kansio, joka moisen aarteen sisälsi ohjeineen, vei edellisen perheen au pair. Mutta ei se mitään haittaa, olen etsinyt uusia ohjeita (aivan ihania) netistä. Meillä Ruth käy tiistaisin isolla vihannes- ja hedelmätorilla. Niistä aineksista sitten kokataan viikko mitä milloinkin!
ReplyDeleteVau ! Meillä kotona (Suomessa) oli joku välipainos tuosta, varmaan 60- tai 70-luvulta. Korvaamaton. Nyt minulla on ranskankielinen vastine, lahja hyvältä kaverilta joka on gourmet-kokki eikä moisia tarvi (enää).
ReplyDeleteMutta tuommoista organisaatiota en ikinä saa aikaan enkä haluakaan ; en tiedä edes mitä syödään illalla, kaikki riippuu säästä, mielentilastani, edellisen päivän jämistä, söinkö paljon lounaalla, mitä aineksia sattuu olemaan, aurinkotuulista...
(P.S. Haasteenoloinen blogissani ken haluaa leikkiin ryhtyä !)
Aloin kelaamaan naita sun vanhoja juttuja....nama on vaan niin kiehtovia!
ReplyDeleteMutta, mutta silmiin kolahti heti tuo 7 viikon kiertava menuu Keniasta ja tunnenpa hyvinkin sen listan laatijan jo Riosta!!! Terveisia vaan uskomattomalle tehopakkaus S:lle!!!! Niin nama juorut leviaa :-D
naapurin Satu