Joskus vain käy niin, että on myönnettävä oma rajallisuus ja ajankäytöllinen ammatitaidottomuus. Minulle kävi nyt näin. Projekti eteni, mutta liian verkkaiseen. Tekniikka hioitui, liikeradat minimoituivat, sarjat löysivät muotonsa. Mutta aika loppui kesken. Epäonnistuin täydellisesti työn aikatauluttamisessa. Suurin osa jäi tekemättä.
Eilen oli pakko toimia ja hankin työlleni jatkajan. Nyt hänet on evästetty tehtäväänsä yhdessä työskennellen, lainattu tarvittavat työkalut, esitelty tilaajalle, naurettu optimismilleni. Valmiit sidokset toimitin kotiin, jossa iloinen pariskunta vastaanotti sen vähän mitä oli saatavilla. Alkuun sentään pääsevät ja pian saavat lisää.
Nyt on vain pakko ajatella, että tämän kaiken ääneen myöntäminen on ammattitaitoa. Parhaani yritin, mutta se ei riittänyt. Niillä urheilijoilla siellä tv:ssä on aina jotain hauskoja analyysejä takataskussa epäonnistuneista suorituksistaan, kuvitelkaa jokin sellainen tähän perään.
Huomenna en tätä enää murehdi, vaan menen kaupungille kahville. Kakkukahville.
Mulle olisi varmaan käynyt ihan samalla tavalla noin ison tilauksen kanssa. Mutten varmaan olisi kehdannut julkisesti tunnustaa...
ReplyDeleteOlet siis kakkusi ansainnut!
Oikein jännitin miten noiden kanssa käy. Homma tuntuu kuitenkin olevan hanskassa, vaikkei nyt konkreettisesti sinun. Ehdottomasti on ammattitaitoa osata organisoida, kuten teit.
ReplyDeleteSössönpöö. Ei mitää asiaa, kannustan kakkukahville.
Haukkasit siis liian ison palan kakkua. Onneksi asia järjestyy lopulta. Näitähän sattuu.
ReplyDeleteJos ei muuta keksi niin keliolosuhteita voi aina syyttää kuten ne urheilijatkin. Tai välineitä.
No, eihän tuo haittaa, jos jatkaja löytyi.
ReplyDeleteIhanaa kesää olette viettäneet ja kuinka pitkään, te onnelliset! Mites siellä Kiinassa koulua käydään, kun noin pitkän loman antoivat ?
Merja, julkinen tunnustaminen on kyllä tällaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto, muuten kaikki kyselevät pitkin talvea, että mites sen sun kirjansodonnan kanssa...
ReplyDeleteLiivia, toi oli hauskasti lohkaistu, hanskassa!
Violet, joo, kelihän on ollut tosi kehno, eli kun on saanut liian vähän aurinkoenergiaa ei ole saanut tehtyä mitä piti. Välineitä en kehtaa haukkua kun upouuden porankin ostin.
Sari, Kiinassa yleensä on kouluvuosi suomalaisen kaltainen, mutta kun nyt ovat nuo olympialaiset, niin eihän sitä koulua voi samanaikaisesti olla. Koulunalkua yksinkertaisesti siirrettiin kahdella viikolla eteenpäin!
Ymmärrän niin hyvin mitä tarkoitat, yleensä projektit kuin ihmeenkaupalla valmistuvat viimetipassa, vaikka itkua vääntämällä.
ReplyDeleteJoskus olen miettinyt, että oikeastaan oma arvio ja aikataulu on ollut täysin epärealistinen ja silti se ihme usein tapahtuu.
Mutta on todella vaikea laskea aikataulua noin suurelle projektille. Toimit todella hienosti, se on todellista ammatitaitoa, että osaa organisoida ongelmatilanteet. Yleensä silloin otetaan avuksi typerät puolustus puheet ja ne ei kyllä projektin valmistumista edistä. Siinä vaan pettyy kaikki osapuolet, itse eniten.
Jätetään me taiteilijat ne selitykset urheilijoille :-) Olen itse joutunut usein tilanteeseen, jossa korvat juuttuvat kattilaan eikä siitä ole helppo päästä pois. Eikä auta selittää isoista korvistaan edes...
ReplyDeleteJa Kakkukahvit on juuri oikea lopetus projektille kuin projektille!
Vai lennähdätte te pian takaisin kotiin - toivotan teille iloa ja valoa ja kaikinpuolista riemuitsemista. Emme ehtineet sinne Porvooseen saakka, mutta ehkä ensi kesänä?