Katsellessani menneiden vuosien otoksia tuntuvat ne jo kovin etäisiltä. Kaukaahan ne ovatkin, mutta ei niin kovin pitkän aikaa sitten. Kuvotus nousee silti iholle muistaessani ne hajut ja sen lian määrän.
En siis ihmettele vimmattua tarvettani saada koti puhtaaksi. Kuten yleensäkin vuokralle muutettaessa on uusi asunto vaatinut kuurausta, joka nyt jatkuu pienen tauon jälkeen.
On viimeisen huoneen vuoro, sen johon esikoinen kolmen viikon päästä asettuu asumaan. Huoneen tulee huokua suomalaista raikkautta, vaikka tunnelma muuten rustiikkinen olisikin. Kun tyttöni tulee.
Mitenhän käy sormukseni? Sen kolmas kimalteleva koriste katosi vain viikko Suomeen paluusta, siitä kun esikoinen jäi Kiinaan. Kuin muistuttaakseen minua tästä kummallisesta ajasta. Jää nähtäväksi ilmestyykö tyttären joukkoon liittymisen myötä myös kimallus takaisin koloon!
Olen aina ihaillut kykyäsi nähdä rumassakin jotain kaunista. Se on minusta aivan erityinen taito, joka on vain harvalla. :-)
ReplyDelete