Minun puolestani saavat vesipisarat muuttua rännäksi, jääksi tai peräti pakkaslumeksi, olen siihen varustautunut. On talvipopot kaivettu mökin uumenista esille, vaaleanpunainen lumilapio, harja sekä skrapa hankittu entiseen kesäautoon ja auraustikut melkein jo tuikkastu mökkitien pientareelle. Mutta mikä tärkeintä on uv-lamppu hankittu perheen vauvalle!
Saanen esitellä, tämä on BeBe, hartaasti odotettu ja haaveiltu kreikankilpikonnavauva, lellikkimme. Osa teistä ehkä vielä muistaakin Fannymme, reilun 20-vuotiaan nelivarvaskonnan, joka menehtyi sienimyrkytykseen muutama kesä sitten. Siitä lähtien olemme etenkin kuopus ja minä haaveilleet uudesta konnasta. On tullut suorastaan tavaksi puhua, että sitten kun, ehkä, ja jospa kun muutamme Suomeen... Ja tässä sitä nyt ollaan, konnaäitiä leikkimässä. En vain osaa olla yhtä välinpitämätön kuin aidot konnarouvat, joiden oma menevä elämä jatkuu heti muninnan jälkeen, vaan jatkuvasti olen BeBen elämään tuppautumassa: "No mitä kuuluu, söitkö jo, menivätkö vitamiinit, entä tuliko kakka, pitäisikö sinun hieman kylpeä?" Jotenkinhan minun on päiväni täytettävä, kun ei kukaan ole vielä älynnyt kotoa töihin kuvataideopettajaksi hakea!
En kestä!! Minullakin on ollut Kille Kilpikonna ja ne on kyllä mahtavia otuksia! Onnea uudesta perheenjäsenestä!
ReplyDeleteKonnaäiti :) Minä olen kahden gerbiilin, yhden kanin ja yhden koiran äiti. Tai oikeastaan taidan olla näiden jyrsijöiden isoäiti.
ReplyDeletekonnalla on siis kissanpäivät.
ReplyDeleteOi, hän on ehkä liian sievä! <3 Onneaonnea uudesta perheenjäsenestä! :)
ReplyDeleteHei, kuule laittaisitko osoitteesi minulle prisca@elisnaet.fi ...?? Lähetän jotain...
ReplyDelete