Muistan sen kuin eilisen, pöpperöisen talvipäivän kun iskin silmäni tähän senkkiin. Silloin vuonna yksi ja kaksi olivat hinnat vielä kohdallaan ja ostin mööpelin opiskelijakaksioomme. Paljon myöhemmin on selvinnyt, ettei mies ole siitä koskaan oikein välittänyt. Nyt se kuitenkin on kahdeksan evakkovuotensa jälkeen palannut kotiimme ja saa tässä uudistamisen vimmassani valkoisen pinnan.
Ai kuinka raikas senkistä tuleekaan! Niin malttamaton olen, että oli pakko kokeilla kevyitä asetelmia sen päällä vaikka toinen maalikerros vielä uupuukin. Inspiraationa toimivat kotikadun kaksi kummallista puuta. Yksi suuri hätäinen vaahtera, joka tiputtaa vielä kirkkaan vihreät lehtensä! Ja toinen on minulle vallan uusi tuttavuus, tunnistatko sinä ruskeaa lehteä? Nautin niin tästä paikalliseksotiikasta! Ja siitä kun mennyt ja nykyisyys yhdistyvät yhteen kuvaan.
Senkistä tulee varmasti hyvä valkoisena!
ReplyDeleteMun Metsien puut ja pensaat -opas kertoo että tuo lehti taitaa olla punatammesta.
Merja, vai punatammi. Voisi nimi pitää paikkansa, sillä kovin tumman punaisenruskeat nuo lehdet ovat. Ja mittasuhteiltaan lehdet tammenkaltaiset. Punatammi kuulostaa jotenkin turvalliselta, puiden hierarkiassa varmasti pormestaritasoa.
ReplyDeleteLuulen että valkoisena välitän siitä enemmän. Se oli ehkä tuo väri joka aiheutti välinpitämättömyyttä.
ReplyDeleteRuskea lehti voi olla myös mongolianvaahteran lehti, epäilee kummitäti.
ReplyDelete