Wednesday, November 21, 2012
Ähky
Aluksi niin nautin kauppojen puhtaudesta, tuotteiden kauniista esillepanosta ja tarjolla olevista laadukkaista tavaroista. Luin innokkaasti lehtien kauniita mainoksia, jotka vihdoin ymmärsin, jotka olivat kuin minulle suunnattuja, jotka ovat nekin jo itsessään designia. Mutta hiljan yllätti ähky, en ole tottunut tällaiseen yltäkylläiseen estetiikkaan ja kulutushysteriaan. Mikä sitten on ollut Kiinassa arkipäivääni?
Hyllyillä tönöttävät rivistöt sinään kivoja tavaroita, mutta joita en tarvitse.
Että esillepanoksi riittää kirjahyllyn hinnan raapustaminen pölyyn.
Vnhantavarankaupassa myös asetelmat ovat itsessään antiikkia.
Puhelinkaupassa myyjän henkilökohtaiset hygieniavälineet säilytetään myyntitiskin päällä.
Suuret kaupat ovat niin autioita, että tulee väistämättäkin mieleen jonkin olevan pahasti vialla ja ulko-ovi houkuttelee ennen ostoksien harkintaakaan.
Kauppojen vaatevalikoimasta minun kokoiselle mahtuvat ainoastaan munkkikaavut.
Tai myytävät tuotteet eivät jostain syystä muuten vain innosta.
Suo siellä, vetelä täällä. Mitähän minä oikeastaan kestäisin? Nyt yritän luoda itselleni sellaista sopivaa kultaisen keskitien elämää, jossa mainokset eivät pääse hyppimään silmilleni ja häiriintymättä hoidan tarvittavat ostokseni kaupassa loppuun, lähtemättä pois, kesken kaiken, pakoon.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No, minä olen enimmäkseen asunut Euroopassa. Ei ole ollut tavarasta puutetta (rahasta kyllä joskus) ja esillepanotkin enimmäkseen ihan nättejä.
ReplyDeleteMutta ähky vaivaa silti usein. Hyvin harvoin käyn mitään varsinaista ostamassa, paitsi ruokaa jatkuvalla syötöllä ja joskus vaatteita lapsille, lasten kanssa.
Kerran viikossa kuljen kuitenkin ostoskadun läpi kirjastoon ja usein iskee melkein paniikki. Mihin nämä kaikki tavarat, vaatteet, huippukalliit kellot, laukut, korut ja ties mikä oikein päätyvät? Kuka näitä ostaa ja miksi? Miten minun silmään ihan tavallisen näköiset miesten kapealahkeiset harmaat farkut voi maksaa 550 frangia? Miten t-paita voi maksaa 5.90 frangia?
Ja ruokakaupassa koetan olla ajattelematta mihin kaikki hyllyihin jäänyt ruoka päätyy? Koetan itse ostaa mahdollisimman paljon "oranssilappuisia" eli lähellä viimeistä myyntipäivää olevia juttuja, kun ajattelen, että pelastan ne roskikselta. Asutaan aika ns. hienolla alueella eikä täällä monet noita oransseja tuotteita osta.
Maailma on muuttunut niin nopeaan. Mummoni säästi kaiken, kierrätti, parsi, kokkasi tähteistä - kun kaikesta oli ollut pulaa, eikä Suomen maaseudulla vielä 70- luvun lopullakaan muutaman kantturan maatilalla mitenkään yltäkylläistä kulutusjuhlaa vietetty.
Minun suuri haaste on tavarapaljouden hallitseminen. Pitää koko ajan karsia, heittää pois ja hävittää, jottein hukkuisi kamaan. No, itse olen aika minimalistinen, mutta viiden hengen perheessä tavaraa tuntuu pursuavan.
Ja ne niukempien aikojen lapsuutta eläneet isovanhemmat eli omat ja appivanhemmat tuntuvat olevan pahimpia tavarankerryttäjiä. Ihme krääsää pitää kantaa lapsille ja sitten toisaalta se pula-ajan mentaliteetti iskee siinä, että mitään ei saisi heittää pois, lahjoittaa muille.
Huh, tulipa vuodatus. Tänään oli nääs kirjastopäivä :).
Kiva lukea näitä kotimaan tarinoitasi!
Lempi Sveitsistä
Ei sitä osaa ajatella että arkipäiväisistäkin asioista saattaa hämmästyä tai ahdistua. Tuo on sen matkustelun rikkaus,näkee millaista meininki on "täällä" ja "siellä".
ReplyDeleteNyt kun alkaa miettiä niin Suomessa kyllä on kulutushysteria,kaikkialla mainoksia kaikenlaisissa muodoissa ja kaiken näköisinä. Tämä kaikki varmasti kaatuisi päälle jos ei olisi oppinut ummistamaan silmiään liialta mainostulvalta.
Tässähän alkaa katsoa omaakin kulttuuria ihan uusin silmin! Kiitos!
Todella hyvä postaus. Herranjumala noita hampaidenpesuvehkeitä myyntipöydällä:D Minä kyllä jatkuvasti tiedostan tämän oman maailman (Suomen) älyttömyyden. Kaikilla on kaikkea eikä sekään riitä, pitäisi vaan ostaa, ostaa ja ostaa. Ja samaa monesti kauhistelen kuin lempikin, mihin kaikki se roina päätyy mitä kukaan ei osta ja toisaalta mös se roina mikä ostetaan?? Tämä ei todella voi jatkua loputtomiin.
ReplyDeleteRakastan tätä juttuasi! Osui nyt muhun ihan täysillä. Olet mainio huomioija, mainio tuomaan ne esiin. Kiitos!
ReplyDeletePölyyn kirjoitettu hinta...oujee.
Tavallaan minä elän jollain tapaa myös kaksijakoisessa markkinamaailmassa. Täällä tuppukylässä ei ole mitään mitä tahtoisi edes ostaa (paitsi ruokaa), rahat säästyy. Sitten sitä menee vaikkapa Helsinkiin ja tajuaa, että on tälläista ja tälläistakin myytävänä ja olemassa. Ensin alkaa haluamaan, tulee sumea halu-tarvekohtaus ja loppujen lopuksi se meneekin ohi, eikä tahdokaan mitään, yltäkylläisyys alkaa tökkimään.
Saatan olla monta mieltä tästä maalla asumisesta, mutta suhtautumiseeni kuluttamiseen tämä on tehnyt todella hyvää.
Lempi, oranssi on muutenkin mun lempivärejä ja koska useinmiten ostan ruokaa vain muutamaksi päiväksi varastoon niin niitä oranssilappusia valikoituu useinkin koriin. Vaatteet tuntuvat tosiaan olevan hinnoissaan. Mutta kysymys kuuluukin, että ovatko 550 maksavat farkut 10 x kestävämmät kuin 55 rahan farkut. Tai tuleeko niitä käytettyä niin paljon pidempään? Tai näyttävätkö tosiaan 10 x paremmilta? Minä puolestani lompsottelen Helsingin Bulevardilla kolmesti viikossa lasten tanssiharrastuksiin viemisen yhteydessä ja niissä näyteikkunoissa riittää ihmettelemistä: miesten pikkutakki 900€, rintataskuun sujautettava liina 44€ jne.
ReplyDeleteHietzu, tottumisesta tässä tosiaan on kyse. Luulen turtumiseni pääsevän pian käyntiin, kunhan ensin saan tiedostettua loppuun, että mistä täällä oikein on kyse.
ReplyDeleteRiikka, niin, mihin päätyvät ne kaikki markettien krääsä? Kaupat pääsevät ilmeisesti niistä eroon kunhan myyvät riittävällä alennuksella, mutta entä juurikin ne tervehdyksinä tuodut pienet kukka-asetelmat, joissa puolet massasta on eloperäisen sijaan muovisia "koristeita". Ja niin edelleen. Tämä touhu taitaa loppua vasta kun koko systeemi kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Liivia, maalla asumisessa on puolensa ja puolensa. Saman olen huomannut kesäisin mökillä, että ihana rauha siellä on, kun saaristotorikin on vain kahdesti viikossa ja ruoan lisäksi sieltä voisi ostaa ainoastaan villasukkia ja maalattuja koreja.
Tosi hyvä teksti, tosi hyvä. Luin vast' ikään lehdestä kommentin, joka meni jotensakin näin: ''muista, että aina kun ostat jotain, ostat jätettä.'' Se on pyörinyt päässä siitä saakka. Itse olen koittanut vähentää, mutta tajunnut silti kelluvani materiassa. Keskitie ja tasapaino, senkin sijoittaminen riippuu siitä, mihin heittää ääripäiden merkit :-) puuh!
ReplyDeleteSynnyin rauhan vuonna 45, joten jo lapsena ymmàrsin, mità on 'elàà vàhàllà'. Aitini sààstàà edelleen KAIKEN, lahjapapereista làhtien. Itsessàni olen alkanut huomata samaa, enkà ole ollenkaan mallikansalainen, jonka tulisi kuluttaa, jotta talous elpyisi.
ReplyDeleteSympaattisia kuvia, kerta kaikkiaan! Tuo hammasharjakuva, voi että. Autioita isoja kauppoja riittää täälläkin. Se on hieman epäilyttävää ja pelottavaakin astua niihin sisään. Varsinkin, kun täkäläisiin tapoihin kuuluu, että sillä siunaamalla sekunnilla, kun astut sisälle tyhjään liikkeeseen, hyökkää vähintään kolme myyjää kimppuusi raha kiiluen silmissään. Uskaltauduin ostamaan deodorantin tällaisesta kaupasta vasta kolmannella käyntikerralla.
ReplyDeleteHalauksia ja tsemppiä kultaisen keskitien löytämiseen!
Mulle tuli mieleen yksi toinen ajatus joka aei nyt varsinaisesti edes liity alkuperäiseen aiheeseen, vaan tuli oikeastaan mieleen Hietzun kommentista, siitä miten arkipäiväisiä asioita saattaa hämmästyä.
ReplyDeleteMulle tämä on tullut esiin liittyen suomalaisiin ja ruokaan. Käyn Suomessa kerran vuodessa ja se tulee silloin esille ja sitten suomalaisia lehtiä lukiessani ja silloin kun satun täällä tapaamaan suomalaisen joka on käymässä.
JA nyt asiaan, siis se juttu mistä olen jotenkin ihan äimänä on ne kaikki ihmeelliset ja jyrkät mielipiteet ja kiellot ja säännöt mitä ruokaan ja syömiseen tunnutaan siellä nykyään liitettävän. Siis monet liittävät, eihän koskaan kaikki.
Viime viikolla kuuntelin erään naisen mielipiteitä aiheesta ja minun oli vaikea käsittää että hän todella puhuu ruuasta, VAIN RUUASTA, ei vallankumouksesta, ei sotatilasta, ei maailmanlopusta, ei läheisen kuolemasta, ei sen kummemmasta kuin siitä Miten KAuheaa On Valkoinen Leipä ja Kuinka Vaarallista On Suola saati sitten että herra siunaa ei Suomessa kyllÄ vaan voitaisi EDES PANNA MYYNTIIN tälllaisia tuotteita, kukaan äiti ei koskaan tarjoaisi lapsilleen aamiaiseksi Nutellaa ja tsiisus sentään jne.
Minun oli pakko lähteä paikalta jotten olisi käyttäytynyt hyvien tapojen vastaisesti.
Voi että nauratti tuo hammasmuki ja pölyyn piirretty hinta. Ymmärrän, että täällä ahdistaa kaiken kaupallisuus ja se että mainosta tunkee joka paikasta. Meille ei onneksi kotiin tule mainoksia, mutta eihän niiltä voi kokonaan välttyä.
ReplyDeleteJa kauppoja välttelen jo ihan vaan sen takia, että on helpompi olla haluamatta mitään, kun ei käy missään kaupoissa tai lue lehtiä.