Sunday, April 22, 2012
Näyttely
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Puolivuosittainen näyttely on jälleen kunnialla pidetty! "Tiilirouvan toinen tuleminen: Arjen rustiikkia" oli omasta mielestäni menestys. Väkeä lappasi aamu kymmenestä ilta kymmeneen tauotta ja kauppakin kävi.
Ilahduttavaa kun ystävät ja tutut toivat mukaan omia tuttaviaan, lapsiaan ja puolisoitaan ja vielä heidänkin kavereitaan. Ja pienen tytön kommentti: "Parasta näyttelyssä oli sipsit!"
About Me
- Vilijonkka
- Helsinki, Suomi, Finland
- Kuvataideopettaja, kolmen tyttären äiti, rempparouva. Sielultaan edelleen ulkosuomalainen, virallisesti helsinkiläinen.
Blog Archive
Kävijöitä
Yhteensä:
Tänään:
No vau! Onpa hienoja! Olet todellakin pistänyt tuulemaan.
ReplyDeleteHaluaisin sanoa suosikkini (jotenkin aina haluaa), mutta vaikea on nyt valita. Ehkä nuo äijät kirjojen kummankin puolen. Ja se pieni kenkärivi yhdessä tiilessä. Ja on tuo viimeinenkin kuvapari aikas erinomainen.
Onnittelut!!!!
Näyttelyä kävin ihastelemassa ja tykkäsin erityisesti kirjatuki-äijistä :) Onneksi olkoon!
ReplyDeleteHuippuhienoja! Ja kun kylätarinaasi olen täältä seurannut, niin parempaa esillepanoa ei voisi kuvitella :) Onnea!
ReplyDeleteOooh! Teki mieli päästä lähemmäksi, ottaa omaan käteen. Kiitos kuitenkin tästä vilkaisumahdollisuudesta. Ellerinize sağlık!
ReplyDeleteWow! Upeita. Jälleen kerran harmittelen, että näyttelysi on siellä toisella puolella maailmaa.
ReplyDeleteSuuret kättentaputukset minulta! ErittÄin kiva idea tuollainen esillepano, nuo kirjatukiukkelitkin ihan huippu idea! Ilo kuulla ettâ väkeä lappasi ja kauppakin kävi. Huippua.
ReplyDeleteMahtavan näköisiä!! Kuinka olet saanut siirrettyä kuvan tiilen pintaan? Ihanaa nähdä uusia ideoita :)
ReplyDeleteAivan mahtavia!!! Olet kyllä tosi luova ja taiteellinen. Kirjatukiäijät ovat ihan mieletön idea!!! Onnea näyttelystä.
ReplyDeleteMahtavia! Aivan upeita! Aiotko joskus pitää näyttelyä Suomessakin? Jos olet, niin ilmoitathan siitä täällä blogissa. Olis mukava päästä ihailemaan näitä ihan luonnossa :)
ReplyDelete-M-
Onpa hienoja! Värit, esillepano.. vau!
ReplyDeleteOnpa hienoja! Värit, esillepano.. vau!
ReplyDeleteOh, ihania! Huikea tuo kuvan ja tiilen yhdistelmä. Minäkin jäin miettimään, kuinka olet sen toteuttanut. Taiteilijan salaisuuksia toki, jos haluat ne säilyttää. :) Tällainen käsillä tekijä aina haluaisi päästä koskemaan ja tutkimaan. "Nähdä käsillä". :)
ReplyDeleteAivan mahtavia!
ReplyDeleteTiiliskiven pinta kuvalla, oi miten hienoa! Mahtavaa!
ReplyDeleteOnko nuo niistä puretuista taloista nuo kivet?
Ja vielä, jäikö sulla myyntiin kappaleita?
Voisitko paljastaa, miten saat pysymään ne kuvat sen tiilen päällä? Liimalla? Millä liimalla?? Yksi saksalainen kaverini ihastui/kiinnostui.
ReplyDeleteUpeita,hienoja.
ReplyDeleteOnnittelut!
Hienoja, kiva idea!!
ReplyDeleteOnnea menestyneen näyttelyn johdosta! T2
ReplyDeleteVoi jukra!!! Mitä oletkaan keksinyt!! Ihan mie-let-tö-män hienoja! Tai siis noissahan sitä juuri on, mieltä. Wauuu!
ReplyDeletet.miaO
Aivan mahtavia! Onnea menestyksekkään näyttelyn johdosta!
ReplyDeleteOi olisin myös mielelläni ostanut ykkös- tai kakkoskuvan tiilet kirjojani tukemaan! Hieno idea ja hyvännäköisiä taideteoksia!
ReplyDeleteKommentointikokeilu, ei ole edelliset kaksi menneet perille...
ReplyDeleteHei vaan kaikille!
ReplyDeleteOlen tosiaan kaksi piiitkää komennttia kirjoittanut, joista molemmissa tullut sitten jokin ongelma. Pelästyin jo josko palomuuritunnelini olisi esetty. Ei sentään, jee.
Eli lämmin kiitos kaikille kannustuksesta ja kehuista!
Kuvat tulostutin hienolle ja muhkean paksulle riisipaperille, jonka sitten ihan kirjansitojan perusoppien mukaisesti liimasin tiileen, liiman määrään viitaten suorastaan laminoin! Käytin erikeepperin sukulaista, hieman paksumpaa ja pehmeämpää liimaa. Ja papein reunat muotoilin tietty hienorakeisella hiekkapaperilla. Oikein mukavaa hommaan kaiken kaikkiaan! Siihen tulee suorastaan himo, teenpä vielä yhden tiilen, eikun kaksi... Tiilet ovat peräisin tuosta purkukylästä eli prosessi alkaa aika ensimmäiseksi tiilen pesemisellä sekä liian (ja tässä tapauksessa onneksi hyvin pehmeän) sementin rapsutuksella.