Harvakseltaan pilkottaa tienpientareella punaisilla paperikukilla koristeltuja kumpuja.
Osa Tuonelaan muuttaneista lepää seurassa ja toiset yksin.
Jotku ovat ajan saatossa ja maantieteen muuttuessa päätyneet makoilemaan todella yksin, jopa keskelle viljapeltoa.
Mutta useimmat lepäävät muutaman metrin päässä ajotiestä, kohtuullisen kävelymatkan päässä lähimmästä kylästä, yksinkertaisen ja pienellä kivenmurikalla merkityn kummun alla.
Kun silmä on harjaantunut etsimään hautakumpuja, näkyy niitä kaikkialla. Voi kunpa oppisin näkemään myös sieniä. Jos nyt vielä koko kevään harjoittelen lisää haudoilla, niin ehkä elokuussa löydän mökkimetsistä suppilovahveroita ja kanttarelleja, kuten kaikki naapurit. Voi tietenkin käydä niin, että löydän hautoja sieltäkin!
No comments:
Post a Comment