Jo vuosi sitten yritin tähän kylään - eivät päästäneet valtion 60-vuotisjuhlallisuuksien alla. Sen sijaan jouduin tekemisiin virkavallan kanssa ja poliisiauton valvonnassa ajoimme pois kauas kylästä. Mutta suuremmalle kadulle pilkottavat vihreät kujat jäivät kummittelemaan ja tänään selätin pelkoni. Nyt olen voittaja, vihreänturkoosi kylä on kävelty päästä päähän!
Ihanan leppoisa paikka! Kaduilla hymyileviä vanhuksia päiväänsä viettämässä, jokunen nukkui portinpielessä, sain jatkuvasti vastata vastaantulijoille kysymyksiin kotimaastani.
Kukkapenkkejä ja pieniä kadunvarsikasvimaita joka nurkalla. Sekä poikkeuksellisen siistiä. Ei tietoakaan meidän jäljellä olevien lähikylien jätevuorista ja hoitamattomista talonrötisköistä. Vain puoli tuntia autolla Pekingistä maalle ja on kuin olisi ulkomailla!
Oi. Ihanan näköinen paikka. On se hyvä, että Kiinassakin on vielä jotain jäljellä vanhasta. Naurava setä on myös jotenkin niin sydmämeen käyvä. Kiitos ihanasta viikon alusta!
ReplyDelete(Edelliseen vielä: se roskiin heitetty oli aika käytetty, eikä mikään puhdas keräilykappale, en halunnut niitä ököpöjä uudteen kotiin. Seli seli seli.) ;)
Naurava kiinalainen! Tällä mn päivä lähtee, kiitos!
ReplyDeleteVastakohtien Peking, siisti ja hoidettu kylä on aina ilo silmälle. Et muuten maininnut, montako kärpäslätkää löysit/ostit?! Luin juttusi eilen miehelle ja meillä molemmilla oli hauskaa. Eläköön ensimmäinen suomalainen kärpäslätkien kerääjä, Vilijonkka!
ReplyDeleteMä niin tykkään kuvista paikallisista ihmisistä!! Miksi mä en kehtaa tai ei täällä noin iloisesti siihen edes suhtauduttaisi.
ReplyDeleteMorso, olepa hyvä vain - selitys hyväksytty! Vaikka mun täytyy myöntää että olen joskus ostanut myymälän käytössä olleen lätkän, kun on ollut puuttuva malli. Ovat vähän ihmetelleet mutta myyneet kuitenkin, pöpöineen siipineen päivineen.
ReplyDeleteLiivia, juu, tässä kylässä oli paljon nauravia kiinalaisia. Oikein tuli onnellinen olo itsellekin.
Marjatta, kiva kuulla jos oli hauskaa, sitä juuri halusinkin! Etten aina vain marmata ja valita täällä... Päivän saldo: kolme uutta mallia ja yksi vanha malli mutta varsin erikoisen sammalenvihreän värisenä (yleensä yhtä mallia on vain yksi, värivalinnan teen kaupassa).
Mizyéna, ensimmäiset pari kuvaa ukkelista olivat veikeän hymyileviä, mutta nähtyään itse kuvan kamerasta repesi hän nauruun, josta ei loppua meinannnut tulla ja siitä hetkestä tämä kuva. Liittyykö suhtautuminen kenties johonkin vanhaan uskomukseen (kuten Masait Itä-Afrikassa uskovat että sielu varastetaan) tai sanooko Koraani asiaan jotain, kun muutenkin ihmisen kuvaaminen taiteessa lienee kielletty? Olenko ihan hakoteillä? Ai kauheeta, kyllähän mun tämä kuvisopena pitäisi tietää, mutta kovin on hatara pää...
En voi taas kuin vain huokailla näitä kuvia katsellessani. Toistan itseäni, kun sanon, että osaat vangita ohikiitävät hetket niin sydämeen käypästi. Siis sillä tavalla lämpimästi, ihmisiä arvostaen ja kunnioittaen. Tuokin viides kuva naisesta...
ReplyDeleteViihdyttävästa nojatuolimatkasta kiitos! Viidennen kuvan nainen kiinnitti minunkin huomioni. Ajatella, jos saisi asua tuon värisen oven takana - kyllästyisikö alta aikayksikön?
ReplyDeleteNaurava mies ja sinisen oven pielessä nuokkuva nainen tarttuivat minullakin heti silmään! Hienot kuvat, jäljittelemätön tunnelma!
ReplyDeleteMeillä on kotona kärpäslätkä joka toisessa huoneessa, mutta täysin mielikuvituksettomasti kaikki samanlaisia metallivarrella punaista muoviritilää! Liekö näissä kaupoissa edes tarjolla mitään muuta? Vaan käytössä toimivia.
Käytätkö keräilykappaleitasi oikeassa tarkoituksessaan, vai ovatko kenties vitriinissä viuhkana esillä?