On meitä niin moneksi. Yhteiselo läheisten kanssa vaatii aina kompromisseja ja monien harkitsemattomienkin lausuntojen sulattamista. Mutta sitä en ymmärrä miten täysin vieras ihminen ollessaan luonani kylässä kokee oikeudekseen arvostella. Ilmeisesti internetin mahdollistama kasvottomuus vapauttaa. Ei tarvitse mennä kuin Ylen uutisten keskustelupalstalle, suomi24:stä puhumattakaan, niin saa ihmetellä hyvinkin mauttomia kommentteja, joita en usko kenenkään uskaltavan omana itsenään edes inistä. Minulla ei onneksi ole mitään salattavaa. Olen Ruohtulan Kata, peräpohjalaiskarjalainen eukko ja taiteilija Pekingistä, ni hao! Ja raporttini kiinalaiskylistä ja Pekingin lumosta jatkuvat.
Silmiini on osunut muitakin outoja juttuja. Kuten tuo pieni oksa. Niin kaunis ja persoonallinen, sekä niin todella outo.
Puhumattakaan ranskalaisista sokerilla! Olettekos koskaan tulleet ajatelleiksi? Kannattaa maistaa, ties vaikka vallan ihastuisitte!
Uih mitä sammakoita. Kotimaiset ruskeat alkaa näyttää ihan kivoilta :D
ReplyDeleteJatka vain raportointia, täällä tykätään :)
Ovatko nuo ranskalaiset ihan oikea sokeroitu annos? Oksan voisin vaikka haluta itselleni. Onneksi Sinulla on paljon asiallisia ja kivoja blogiystäviä.
ReplyDeleteKatja, nuo sammakkot lokeroituvat minun aivoissani "en osaa muodostaa mielipidettä" lokeroon. Tavallaan söpjä, kuten kotimaisetkin, mutta toisaalta, iik.
ReplyDeletePensastasku, ranskikset sokerilla, kyllä vain! Taisi käydä niin, että raaputin syömäpuikolla pahimmat valkoiset kakkarat pois. Juu, 99,9% prosenttia kommentoijista pysyy asiassa. Se on onni se.
Eksoottisen näköistä ja kuuloista on elämä siellä välillä, milenkiinolla täällä sitä seurataan. Oikein kaksi kertaa katsoin, ettei ole mitään muovisammakoita sulla kuvassa. Ranskalaiset sokerilla ei ihan heti tulis mieleen, mutta varmaan ihmeellisempiäkin ruokia ihmiset maailmassa syö. :)
ReplyDeleteMorso, olen iloinen tuosta kirjoittamastasi "välillä" sanasta. Perusarki (lapset puhtaissa kouluun, pitäisi keksiä mitä ruokaa illaksi, töiden perään haikailu, kaikkien perheenjäsenten tarpeiden aikataulutus yms.) lienee samaa kuin suomalaisessakin lähiössä! Toisaalta asuinmaa luo juuri tähän arkeen omat haasteensa, joita puran täällä blogissa. Tämä kotimaa tarjoaa myös mahtavia elämyksiä ja kokemuksia, joista alkuperäisessä lähtökaupungissamme Porvoossa voi vain unelmoida/kauhistella. Ja ranskalaiset sokerilla taitavat kuulua osastoon fuusiokeittiö.
ReplyDeleteSimenkotakaksosetko kenties toisessa kuvassa? - kaunis kuin koru.
ReplyDeleteOlen kanssasi samaa mieltä tästä iternetin kasvottouuden aikaantuomasta ilmaisuvapauden härskiydestä - edellisen postauksesi muutamat kommentit sen osuvasti näyttivät. Ilmeisesti tunsit tuon "katkeran lääkärimuijan", mutta, mutta... Minkähänlainen hän mahtaa olla ammatissaan, kun kuukausien/vuosien? takainen kauna yhä jäytää sieluaan.
Pidä tiukasti omannäköisestä blogistasi kiinni, ainakin minulle se tuo helpotusta matkustussairauteen ja Pekingissä asuvien sukulasiteni/ystävieni kaipuuseen.
Osaisinpa ottaa yhtä mieleenpainuvia valokuvia ja kirjoittaa arjen, väliin huomaamattomiksi jäävistä pienistä yksityiskohdista, yhtä iloisesti kuin Sinä. Olet selvästi ylpeästi iloinen perheestäsi ja uskallat sen tuoda esiin, toisin kuin tavan suomalainen, joka tuppaa aina asioitaan vähättelemään. Sitä se ulkosuomalaisuus teettää. Nautin päivittäisistä hetkistä "kanssasi. T. Yks toinen peräphjalaiskarjalainen liki kuuskymppinen, myös onnellinen ja onnekas Nainen:)
Ni hao!:)
ReplyDeleteTietämättä mitä on tapahtunut ihmettelen ranskalaisia sokerilla ja tsemppaan jatkamaan ihanaa blogiasi juuri tälläisenä.
Voi että, juuri söimme pitkästä aikaa ranskalaisia mutta jos olisin tiennyt tuon sokerilisän, olisin heti kokeillut :).
ReplyDeleteTähän voisi sanoa aamullisen suomirock kuuntelusession humussa älä koskaan ikinä muutu.
Lissu, siemenkotakaksoset, koruna - sinäpä sen sanoit! Hopeisena hattuneulana, uljan naisen laventelinvärisessä huopahatusssa. Oih. Ja sepä se, EN TUNNE koko ihmistä, ei aavistustakaan kuka on, missä milloin, enkä haluakaan tietää! Mutta anonyyminä on helppoa arvostella toisia, eikä ymmärretä, että jos blogi on esim. muotiblogi ei siellä ruveta politikoimaan. Tai ainakaan minun mielestäni.
ReplyDeleteMizyéna, ranskalaiset on varmaan maailman laajimmalle levittynein ruokalaji! Vain mausteet vaihtelevat. Kaikkea ei onneksi tarvitsekaan tietää, mutta tärkeimmän seikan eli anonyyminä toisen arvostelun voi minusta jo tällä ijällä unohtaa.
Pikkujututut, ensi kerralla!
Lissu vielä, minulle on suuri riemu, että blogiani lukee monen ikäiset, opiskelijoista eläkeläisiin. Tässä arjesssa kun ympärillämme on vain ja ainoastaan 30-50 -vuotiaita, vilkkaimmassa työijässä olevia.
ReplyDeleteLissu vielä, minulle on suuri riemu, että blogiani lukee monen ikäiset, opiskelijoista eläkeläisiin. Tässä arjesssa kun ympärillämme on vain ja ainoastaan 30-50 -vuotiaita, vilkkaimmassa työijässä olevia.
ReplyDeleteAika makeeta, jos kommenteja ei muuten tule muka tarpeeksi voi bloggaaja itse laittaa kaiken tuplana! Vähänks oon hyvä.
ReplyDeleteRanskalaiset sokerilla...?! :S En taida kyllä haluta kokeilla vaikka kuinka olisi hyvää. Mietin jo että mikä kumma tuossa kuvassa on,mutta oksaksihan se paljastui. Varsin on kaunis kummajainen.
ReplyDeleteKummajaisia tosiaan on, siellä ja täällä. Mutta tärkeintä on että meitä jotka tykkäävät sinusta juuri tällaisena on niin paljon täällä lukemassa!
ReplyDeletePaha mieli purkautuu joskus kummallisia reittejä. Ja liian onkin vain väärinkäsitys kommunikoinnissa ja jää jotain turhaan hampaankoloon.
ReplyDeleteMutta eksoottisten eläinten esittely ja kiinakokemukset jatkukoon!
Tervehdys Kauniit kuvasi ja päivittäisten
ReplyDeletetapahtumien kuvaukset ilahduttavat aikuisten arkeani täällä vaahteroiden alla. Kaukokaipuu lientyy blogisi parissa.
Kurkkaan blogiasi uteliaana ja aina sieltä löytyy jotain mielenkiintoista, kiitos siitä.
ReplyDeletePsst. Olethan tietoinen, että voit valita option hyväksyä kommentit ennen niiden julkaisua? Sillä ehkäise spamin sun muut roskat.
Hietzu, koska et halua tätä herkkua itse maistaa voin paljastaa salaisuuden sinulle: maistuivat yntä kummalliselta kun samaan leipomopussiin on sujautettu sekä karjalanpiirakat että viinerit joiden sokerikuorrutus on stten liiskaantunut riisiin.
ReplyDeleteMerja, no mitä ne siellä häärää, hö? Teille pitäisi suoda ihan vain iloinen asettumisrauha ja pelkkä tsemppausta. Haleja ja habaa!
Eilen tänään huomenna, nykyään jos kirjoitan elukoista niin ajattelen elänlääkäriystäväni lisäksi kirjoittavani nimenomaan sinulle. Nyt ei kyllä vähään aikaan ole uusia lajeja esittelyyn tulossa, täytyy vähän hillitä.
Poppeli, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Mahtaako vaahteroidesi alla majailla vanhin serkkunikin? Terveisiä, jos näin on!
Ruostevilla, olen tietoinen, kiitos kovasti! Muutin itse asiassa asetuksia nyt niin, että on ainakin oltava jonkin kirjattu identiteetti. Kommenttien hyväksymissystemissä on juuri mainitsemasi hyvät puolet, mutta siinä hidastuu minusta yleensä niin letkeä keskustelu.
Hei
ReplyDeleteTäällä majailee kyllä serkkusi, muttei se vanhin. Se huilua soittava. Kerron terveiset kuitenkin:)
Poppeli, seuraavaksi olisinkin veikannut sinua, mutta tuo nimimerkki hämäsi minut. Eli parhimmat terkut sinulle ja huiluilevalle! Kuuntelen juuri esikoisen viuluvibraattoharjoituksia. Huilu olisi ollut armollisempi sohvalla lojuvan mamman korville!
ReplyDeleteSaksalaiset syö popcornin useimmiten sokeroituna ja mun mies meinas saada shokin, kun Suomessa se olikin suolaista.
ReplyDeleteEn ole varmaan koskaan aikaisemmin kommentoinut blogiisi, mutta olen lukenut jo piiiiiiiiitkään näitä ihania raporttejasi sekä Ranskasta että Kiinasta. Aivan ihania kuvia, ajatuksia ja mukavaa että jaksat ahkeraan päivittää blogiasi. Jatka ihmeessä samaan malliin, äläkä välitä typeristä ihmisistä, jotka vain haluavat pahoittaa toisen mielen keinolla tai toisella! Mukavaa syksyn jatkoa! =)
ReplyDeleteMun kuopukseni mielestä mikään ei ole kulinaristisesti ihanampaa kuin dipata suolaisia ranskalaisia pehmytjäätelöön.
ReplyDeleteHahaha, Olen päässyt oikein tiukasti rajattuun kohderyhmään! Eläinjutuissasi on parasta se, että niissä ei juuri ole karvoja. Enenmän lajia ötökät ja öttiäiset. Onhan mulla toi Världens Bästä spanieli kotona, mut se sitten riittääkin edustamaan karvaisia.
ReplyDeleteÄlä vaan vippaa tätä kutsutuille tai kutsu mut mukaan. Saan suurta huvia näistä jutuista. T:vanha hämäläis ämmä
ReplyDelete