Suuntasin kohti eläintoria, sillä marsujen ja hamsterin ruokavarat lähestyivät loppumista. Ja onhan siellä muutenkin hauska käydä ihmettelemässä villejä kultakalamutaatioita sekä sirkuttajafanaatikoiden harrasta häkkien tutkimista. Koska tori on kaupungin toisella laidalla pyrin ahtaamaan takakonttiin kerralla useamman kuukauden tarpeiksi heinää, puruja, kuivamuonaa, pesuhiekkaa... mitä kaikkea! Ja tarttuupa joskus mukaan jotain ihan listan ulkopuoleltakin, kuten värikkäitä rapuja, pian hoidossani kuolevia kaloja, äänekkäitä heinäsirkkoja...
Ostokset suoritettuani suuntasin lounaalle ja sitten pikaisesti kotiin lepuuttamaan flunssasta tuskaista päätäni. Hmm, autoa tyhjentäessäni ihmettelen yhden pienehkön pussukan puuttumista. Tuohon jalkatilaan sen jätin lounaalle mennessäni ja nyt siitä ei näy jälkeäkään... En edes kuule sitä - olihan sisällä mm. vihreä sirkuttaja sekä kaksi vilistävää rapua, mutta myös rapuruokapussi sekä hamsterin kylpyhiekka. Yhtäkkiä kuskin naama venähti, hän tajusi jotain, kakisteli ja sai vihdoin änkytettyä, että heitti pussin roskiin! Näen sieluni silmin kuinka ravut tappavat toisensa ahtaassa pussukassa jo iltaan mennessä, elleivät sitten roskasammion kuumuudessa kiehu juhla-ateriaksi jo ennen sitä. Kuinka vihreä kaunotareni jyystää ahtaassa pahvirasiassaan viimeisiä papumurusia, juomatta, pimeydessä...
Vartin päästä palaa selvästi huojentunut kuski, pussukkaa ojennelle, hämmentyneesti naureskellen.
Helpottunut olen minäkin! Sirkka pääsi suurempaan yksiöönsä tuoreen porkkana-aterian ääreen, jo tummuneen ja raakkuvan vanhuksen vierelle. Kaksi rapua vilistämään yhden yksinäisen seuraksi. Ja hamsterikin pesulle! Kierrettyään roskiksen kautta.
Ilman kuskia tai kotiapulaista ei täällä toimeen tule, mutta heidän paimentaminen tuo arkeen oman veikeän haasteen. Erottamaton osa Kiina-elämää. Saisiko olla tomaattikeittoa riisillä?
Kaikenlaisia lemmikkejä teilläkin vilisee!Uskaltaako sinne tullakaan...;D
ReplyDeleteLoppu hyvin kaikki hyvin. Aika mielenkiintoisia kotieläimiä siellä päin! Meillä on vain nuo alati lisääntyvät liskot ja gekkot, jotka näyttää tulevan hyvin toimeen omillaan. Paranemisia!
ReplyDeleteHei voisitko kertoa missä tuo eläintori sijaitsee. Olen tulossa käymään Pekingissä loppuvuodesta ja eläintori kuulostaisi mielenkiintoiselta paikalta.
ReplyDeleteKiitos kyllä tomattikeittoa riisillä! Sitän on tarjoiltu meidänkin kotiravintolassa. Mielenkiintoisia nuo teidän nykyiset lemmikit. Kuinkahan niille kävisi minun hoidossa?
ReplyDeleteHuhhei, jo oli vauhdikas päivä sirkalla ja saksikäsillä.
ReplyDeleteMinä putosin jo kärryiltä mitä kaikkea teillä on? marsu, hamsteri, sirkka, rapuja, muita?
Sanna, kaikki ovat kyllä kiltisti häkeissään, paitsi marsut juoksentelevat välillä pihalla. Mutta ulkona viipottaviin nelijalkaisiin sä kait oletkin jo tottunut?
ReplyDeleteKameleontti pihassa, mulle kelpaisi myös tuollaiset itsestään huolehtivat liskot, pitäisivät ehkä hieman tätä viekasta hyttyskantaa kurissa. Täällä kun hyttyset ovat mykkiä, pienempiä ja vikkelämpiä - niitä on lähes mahdotonta saada tapetuksi.
Joose, toki, eläintori sijaitsee Pekingin eläintarhasta ehkä kilometrin verran länteen. Se muutti viime keväänä näihin uusiin maanalaisiin (ankeisiin mutta hyvin tyypillisiin) kauppatiloihin. Ennen tori oli vanhoilla kujilla, mutta ne on nyt historiaa. Otin eilen muutaman käyntikortinkin, jotka voin skannata ja laittaa tulemaan sähköpostitse, eli laita mulle meiliä! Korteissa on kaikki vain kiinaksi, mutta kiinaksi osoite pitää ollakin, jotta taksi sinut sinne osaa viedä. Tai eihän ne aina löydä osoitteenkaan perusteella, mutta ainakin korteissa on puhelinnumero, josta he voivat tiedustella sijaintia. Niin se toimi.
Pensastasku, nämä lemmikit ovt Fannyakin helppohoitoisempia! Sirkkojen häkit siivotaan kerrn vikossa huljauttamalla kraanan alla (kolmen sekunnin toimitus) ja porkkaviipale päivässä riittää ruoaksi. Vesikipon täytän kun muistan.
Minja, Oikein laskit! Eli kahdella vanhimmalla lapsella on marsut Lili ja Tete, kuopuksella on hamsteri Lehti sekä tällä hetkellä kolme noin tulitikun mittaista rapua, yksi oranssi ja kaksi sinistä - ihan outoja tyyppejä. Minulla taas on Faaraokoiran korvikkeina näitä pitkäsäärisiä heinäsirkkoja. Toinen jo hyvin vanha, lähes puoli vuotias, köllöttelee kyljellään eikä enää oikein syökään ja nyt siis ihka uusi virkeä heppu, joka tosin ei ole vielä sanonut sanaakaan! Tuli mieleen josko minulle myytiinkin naaras. Koiraa en koskaan tule hankkimaan kahdesta syystä: olen allerginen enkä halua sitoutua niin kuin koiranomistajalta vaaditaan. Mutta on ne vinttikoirat vain uljaita!
Tomaattikeitto kuulostaa hyvältä, kiitos!Ja voi sitä autonkuljettajaa... raukka ...
ReplyDeleteMutta sitä tässä mietin, että onko noin isoja sirkkoja?? Vai onko se joku mittasuhdehäiriö? Minkä kokoisia nuo?
aurinko ja kuu, niiden kroppa on sellaisen viiis senttiä, että jos jalat ja tuntosarvet ojollaan venyttelevät niin reilusti yli kymmenen sentin päästään. Siksi ne kivoja ovatkin kun niitä oikeasti näkee seurata, kuinka sirittävät tai jyystävät porkkaaa vahvoilla leuoillaan. Sydämenmuotoiset jalkaterät ovat huiput.
ReplyDeleteSirkat on kyllä kovin kauniita! Sirittääkö ne kaiket yöt?
ReplyDeleteVai farkuista haaveilet, minäkin tykkään kovasti! Niillä on mahtavat korvat ja se punainen väri...Salukit on silti vieneet sydämeni. Mummona otan kymmenen italian vinttikoiraa, nyt ne menisvät rikki.
Minun ehti jo tulla tosi epämukava olo, kun kuvailit tuota kuoleman loukkua.
ReplyDeletePiilevää kauhunovellistia?
Jännän erikoisia lemmikkejä! Tuo sirkka on tosi kaunis,pitääkö se ääntä vuorokauden ympäri?
ReplyDeleteEilen tänään huomenna, piileviä taipumuksia taitaa löytyä meiltä kaikilta, taito jalostaa vain puuttuu, aika monen asian kanssa...
ReplyDeleteYaelian, nuo heinäsirkat sirisevät lähinnä öisin, mutta erityisesti tämä nykyinen vanhus, sirkka nro 4, on kunnostautunut liittymällä musisointiin. Esikoisen soitettua viulua muutaman minuutin niin jo alkaa keittiöstä kuulua kilpaileva melodia, sama jos laittaa stereoista klassista tulemaan. Pianon ääni ei niinkään ole sitä innostanut.
Saisipa suomestakin tuollaisia kauniita sirkkoja. Meillä on välillä kyllä ihan kotoisia ruskeanharmaista hepokatteja nurkissa. Mies ei niitä enää kuule. Koitin juuri äsken googlata, että onko sirkoilla jokin onnentuojan symboliikka, mutta mitään siihen viittaavaa en löytänyt. En tiedä mistä olen sen mielikuvan saanut, mutta minulle ne ovat sitä.
ReplyDelete