Meidän poppoo suuntasi Fiskarsiin vierailemaan tuttavan historiaa, perinteitä, tyyliä ja taitoa pursuavaan puusepänverstaaseen. Tuoreen puupölyn tuoksu vastaanotti meidät heti näytelytilan puolella, itse verstaasta en olisi halunnut poistua laisinkaan. Puun kulkua taitavien tekijöiden käsissä olisin voinut seurata pidempäänkin, mutta lapset halusivat malttamattomina koeistumaan tuoleja.
Mikäs siinä, kun kerrankin sai allensa tuolin, johon saattoi huoletta istahtaa, selkä löysi haluamansa ryhdikkään, mutta levollisen asennon ja käsinöjien silkkinen puupinta suorastaan huusi sormien sivelyä. Puutappeja, lempipuitani saarnia ja tammea, jykeviä pöytiä, kepeitä puutarhakalusteita. Vitsi, oikea karkkikauppa tuo Nikari.
(Ja tämä ei ole maksettu mainos!)
tunnen nuo esineet sormissani. taitavan puusepän kädenjälki on hienoa, ihailen. Omakin mies osaa hyvin, vaikkei puuseppä olekaan.
ReplyDeleteOlin määkin koulussa puukässyissä mutta....;-)
ReplyDeleteLiityn ihailevaan kuoroon. Luojan kiitos tuollaisia tekijöitä Suomessakin vielä on kun välillä pelotellaan että ovat loppumaan päin.
Mä tunnen puun tuoksua, sahajauhon. Hyvä käsityöläiset!
ReplyDeleteOoh ihailen kovasti, siellä minäkin haluaisi vierailla :) Meillä on ollut jo kymmenen vuotta hyvässä kovassa arkikäytössä Nikarin tuolit. Ei nitku ei nitise ja tuntuu just oikeilta.
ReplyDeleteMeille teki vastaavanlainen paikallinen yritys Oulussa puuovia ja ikkunoita. Ja kyllä täytyy sanoa että aivan erilainen fiilis niissä on kuin massatuotannossa..
ReplyDeleteMinä rakastan hivellä erilaisia puupintoja. Ja niitähän meillä löytyy kun minä suorastaan keräilen puisia huonekaluja..
Tiedän tunteen! Taidokasta käsityön jälkeä on pakko ihailla! Ja kun on itsekin joskus jotain käsillään tehnyt, on laadusta valmis myös maksamaan eikä hinta tunnu kohtuuttomalta sellaisesta käsityöstä, mitä todella tarvitsee ja tietää päivittäin tai usein ilolla käyttävänsä.
ReplyDelete