Vain kolme päivää ja kesäloma alkaa. Kouluvuosi on äidin näkökulmasta ollut rankka, etenkin esikoisella. Toisaalta yllättävä viimeisen viikon läksyttömyys toi mukanaan en tiedä mitä tekisin -ongelman...
Kesäloma tulee myös kulttuurisesti tarpeeseen, alkaa olla arjessa liikaa "kiinalaisia" virityksiä.
Kuten rievusta kieputettu satula, pyöräilytekniikan turvallisuuskysymyksiin sen enempää puuttumatta.
Kuten keskustelu tarjoilijan kanssa.
-"Mitä hampurilaisessa on sisällä?"
-"Se on ulkona." (Grilli oli ulkona.)
Kuten normaalina pidettävä helppo ja kätevä rakennustekniikka, jossa tuttavien keittiön yläkaappi oli kiinnitetty seinään ainoastaan silikonilla. (Juu, alas tuli, astioineen päivineen.)
Kuten lapsia lellivä kotiapulainen, joka kuljetti lasta mopolla ilman kypärää, koska tämä ei kuulemman tykkää kypärästä.
Kuten sekakieliset päivät, jolloin minun dyslektiset aivoni menevät vallan solmuun.
Kuten... Ei vaan, tänään oli oikein mukavaa! Tunsin olevani hyvä ihminen auttaessani uutta maahanmuuttajaa maitolaatujen erottamisessa ja näyttelyni avajaisiin saapui useita yllätysvieraita. Huomenna on päivä uusi ja uudet kujeet. Silloin onkin kesäloman alkuun enää kaksi päivää! Nyt saa valitukset luvan loppua.
Grilli on ulkona :D heh
ReplyDeleteIhana postaus. Mukavaa suomilomaa :)
Auts astiakaappia... Käy vähän sääliksi astioita, toivottavasti mitään korvaamatonta ei mennyt rikki.
ReplyDeleteVoi ei tuota kaappiviritystä! Luulisi jo vähäisenkin järjen sanovan, ettei tule toimimaan.
ReplyDeleteToinen auts tuosta kypärästä, tai siis sen puuttumisesta!
Jään odottamaan kuvia näyttelystä :)
Mizyena, kiitos!
ReplyDeleteIlona, koko astiasto oli mennyt sirpaleiksi, mutta onneksi oli täältä Ikeasta hankittu, eli ei mitään tunnearvoltaan arvokasta.
Kenza, katsantokanta taitaa olla sellainen, että jos kappi juuri kiinnittämishetkellä pysyy seinällä, niin se riittää. Tämä juuri tässä ja ainoastaan tässä hetkessä eläminen on sekä kiehtovaa että raivostuttavaa. Liittyy myös lajempiin asioihin, kuten jätteiden hoitoon yms. Tai työsuojelukysymyksiin. Viimeksi eilen katsoin kuinka kadunvarsipuihin ruiskutettiin hyönteismyrkkyä - ruikuttujalla suojanaan ainoastaan lippis ja sellainen rautakaupoista saatava kevyt paperinen hengityssuojain.
Ja tämä kypäräjuttu, niin typillinen kuin olla ja voi. Sattui eilen kotiapulaisen hakiessa kuopuksen koulusta ja viedessä kaverille 4 km päähän leikkimään. Palasi kotiin nauraen, ettei tyttö käyttänyt kypärää. Ja minä näin tilanteen sieluni silmin, kuinka kuopus näyttää "surkealta" ja uhkaa ruveta kiukuttelemaan ja kotiapulainen selviää pälkähästä hämillisellä naurulla ja ripustaa kypärän ohjaustankon... Selitin hänelle, että kun menee hakemaan tytön kotiin, niin sanoo hänelle, että saa kävellä kotiin jollei käytä kypärää. Eikä mitään ongelmaa ollut! (Soitin varmuuden vuoksi myös leikkikaverin ruotsalaiselle äidille asiasta, joka lupasi "valvoa" lähdön.) Mutta ei siis voida kohdata eriävää mielipidettä, vaan yritetään päästä pois tilanteesta vähin äänin. Mrrrr. Eihän tässä voisi elää jos alkaisi lapsia mielistellä! Niin, täällähän ei paikallisilla kypäriä näy ollenkaan.
Sattumalta löysin sivuillesi ja täytyy sanoa, että sulla on kyllä silmää! Ihania kuvia. Onnea kirjan kanssa, kyllä se alkaa siitä sitten luistamaan!
ReplyDeleteIhanaa viikonjatkoa sinulle!
- Jaana "Kainuunkadulta"
Hakemattakin tulee nyt mieleen pari aasialaista nuorta lastenhoitajaa joiden touhua seuraan sydän kurkussa bussipysäkillä päivittäin koulun jälkeen.
ReplyDeleteIhanaa kesäloman alkua ja tervetuloa Eurooppaan!! Sääliksi kävi ystävienne astioita; onneksi ei kuitenkaan ollut kukaan kaapin alla... Sekakielipäivät ovat osa minunkin arkeani. Koululla tulee puhuttua niin paljon englantia, että sitten, kun suuntaan torille, en tajuakaaan olevani Ranskassa ja alan pälättää siellä englantia tai suomea. Yksi asia, mitä todella odotan pikkumiehen uudesta koulusta on, että siellä pääsee käyttämään enemmän ranskaa.
ReplyDeletePian nähdään, ihanaa!
Bisous
Ai vitsi, nyt on mulla jäänyt jotain lukematta! Oma näyttely! Wow!
ReplyDeleteTsemppiä viimeisille päiville ja oikein ihanaa lomaa!!! Kyllä se pääkin siitä sitten suoristuu, kun kotikonnuille pääsee vähän lepäämään ;-)
Löysin sattumalta blogiisi ja sopivaan aikaan: olin nimittäin juuri elämäni ensimmäistä kertaa Pekingissä enkä arvannut, että ihastun kaupunkiin niin kovasti.
ReplyDeleteViivyn vain vähän aikaa, mutta matkustin kkinalaisten junapalvelijoiden kanssa viikon ennen sitä ja tuo hämillinen nauru kuulosti heti jotenkin tutulta.
On ollut mukava lukea blogiasi ja onnea näyttelyyn!