Samanlaista, erilaista, etäisesti samankaltaista, tyystin poikkeavaa... Vertailen Kiinaa ja Suomea jatkuvasti, arkea Pekingissä ja kesälomaa Porvoossa, siellä pikkupoikia kadulla pelamaassa, täällä kivenmurskaajatyttäriäni soratiellä touhuissaan...
En minä mihinkään tulokseen ole tullut, ehkei ole takoituskaan. Kunhan ihmettelen elämän monimuotoisuutta. Asiat voi vaan tehdä niin monella eri tavalla.
Juuri nyt olen tyytyväinen, että saan olla Suomen suvessa, hengittämässä puhdasta ilmaa ja puuhastella meren äärellä. Ei pöllömpää tämä.
Se että asioita (ainakin mielessään) vertailee, panee rinnakkain, peräkkäin, jakaa puolelle ja toiselle lienee yksi suurin meitä ulkosuomalaisia yhdistävä asia.
ReplyDeleteNäin olen huomannut olevan. Kaikki tätä tekevät, halusivat tai eivät.
Mukavia rinnastuksia. Olisi mielenkiintoista nähdä enemmänkin tällaisia rinnastuskuvia. Tuostapa saisit hyvän aiheen näyttelyynkin :)
ReplyDeleteKyllä minäkin vaihtaisin tuon muoviruusun tuohon niittykukkaan.
ReplyDeleteOn aivan luonnollista, että ulkomailla asuessaan vertailee paikallisia oloja kotimaan vastaaviin.
ReplyDeleteVertailua tekee myös turistina, vaikka silloin ei välttämättä saa oikeaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Viikon parin loman jälkeen on helppo palata koto-Suomeen ja jatkaa siitä, mihin on jäänyt.
Miten lienee, kun palaa useiden vuosien ulkomailla asumisen jälkeen takaisin. Ei ole välttämättä sitä, mitä on olettanut.
Onneksi Sinulla on mahdollisuus viettää Suomessa kesälomaa, olet ilmeisesti täällä useamman viikon. Oikein hauskaa Suomen aikaa.
Muuten, tämä blogi on melko uusi "löytö" minulle, pidän tästä paljon. On ollut erittäin mielenkiintoista lukea tekstejäsi ja katsella kuviasi, sitä on joka kerta ikäänkuin pienellä matkalla ja muistelee omaa Pekingin reissua.
Kaikkea hyvää!
Vakisinkin vertailee vaikkei pahalla.
ReplyDeleteTanaan uutisoitiin Suomen olevan 4. 'digital economy rankings' listalla - Marokkoa ei ollut listalla ollenkaan!
Helsinki on 31. kallein expat-kaupunki 50:sta. Kylla Casakin on kallis, varsinkin asuminen jos vaatii asunnolta edes jotain eurooppaan viittaavaa, kuten keittio joka ei ole kuin pimea siivouskoppi ilman lasku/tyotilaa.
Kun muutimme Kairosta tanne emme uskoneet ilman olevan yhta huono. Nyt kun asumme keskustassa ja siivoan mustaa polya niin on uskottava.
Rikkinaiset pakoputket, vanha auto/mopokanta pollyttaa surutta ilmaan kaikki saasteet eika ketaan kiinnosta.
Surullista.
Kadut on jarkyttavan huonossa kunnossa. Isoja reikia yhtakkia eika kukaan paikkaa vaikka maassa on paljon mitaan tekematonta jengia.
Jalkakaytavia ei kannata edes mainita. Vain ytimessa voi kavella ilman pelkoa ettei nilkat mene sijoiltaan, niin rikkinaisia ja koloisia ovat.
Mutta muuten on mukavaa! :)
Ihanaa loman jatkoa Porvooseen!
BLOGitse
Kattelin tuota kukkaparia ja mietiskelin, miten se "oma maku" on kuitenkin pitkälle kulttuurin/ympäristön tuotosta...
ReplyDeleteMekin lähdetään kohta Suomeen lomailemaan. Mieheni, joka ei siis ole suomalainen, on todella innoissaan. Lapset myös. Itse olen tänä vuonna vähän semmoisella, nooh- mielellä.
Tuntuu, että voisi vaihteeksi mennä vaikka johonkin italialaiselle saarelle, tai Balkanin rantapaikoille tai jonnekin semmoiseen. Mutta alkaa munkin into nousta, kun katselen blogien kesäkuvia. On se Suomen suvi kuitenkin suloinen ja puhdas!
Lempi Sveitsistä
Vertailu on mielenkiintoista. Voisin kuvitella, että kun on tarpeeksi kauan asunut ulkomailla, huomaa, että pohjimmiltaan, jotenkin sisimmältään, ihmiset ovat samanalaisia ollaan missä tahansa. Tai ehkä minä vain humanistina haluan ajatella näin.
ReplyDeletePiilomaja, niin on ja vertailu on kivaa silloin kun kukaan ei ota nokkiinsa!
ReplyDeleteHietzu, näitä rinnastuksi tuntuu tulevan säänllisin väliajoin, mutta vain silloin kun on sellainen rinnastuspäivä, kun sattuu oikeat kuvat silmään! Vähän sattuman kauppaa.
Allu, nuo kimalletekoruusut olivat kävelykadun suuressa kukkaruukussa, keskellä kylmää talvea. Koomista meistä, mutta hyvin tyypillistä Kiinassa. Koriste kuin koriste. Samoin joulukoristeita, kuten värikkäitä lasipalloja keikkuu useassa paikassa vuoden ympäri. Kun kerran kimaltelevat niin kauniisti...
Tuulamaija, kiitos kauniista sanoistasi ja tervetuloa kommentoimaan jatakossakin!
Blogitse, vai sellaista siellä. Alkuihastuksen hälvettyä arki alkaa siis näkyä. Mutta hyvällä asenteella pärjännette!
Lempi, loman onistumisen kannalta on varmasti hyvä jos ulkomaalainen puoliso on innoissaan Suomeen tulosta. Jos tänne tulisi vastahankaisesti hermostuisi hyttysiin ja epävakaisiin keleihin varmasti nopesti. Hyvää lomaa ja tervetuloa Lempi & perhe!
Kirjailijatar, ihmiet ovat tosiaan ihmisiä kaikkialla, samanlaisia. Heille suodut mahdollisuudet koulutukseen, ravintoon, turvalliseen elämään ja terveyteen vain vaihtelevat rajustikin ja siksi onkin joskus vaikeaa ymmmärtää toisia ja heidän valintojaan. En esimerkiksi kykene ihan oikeasti kuvitelemaan millaista on elää sodan keskellä tai jatkuvassa aliravitsemustilassa. Voin yrittää ymmärtää, mutten usko sen kuitekaan täysin onnistuvan. Kiinalaisissa köyhissä kylissä pyöriessäni huomaan ihmetteleväni "mikseivät he siivoa, mikseivät opiskele, mikseivät sitä sun tätä..." Vaikeaa on kaikkea ymmärtää.
ReplyDeleteTässä Sinun blogissasi on hyvä tunnelma ja pidän kovasti tavastasi kertoa ja kuvailla.Kiitos sinulle!Olen aina välillä täällä kurkistellut ja viehättynyt kertakerralla enemmän.Avaat ikkunat "uusiin maailmoihin "unohtamatta huumoria, väheksymättä vakaviakin mietteitä.Kaunista kesää Sinulle ja perheellesi.
ReplyDeleteYstävällisin terveisin Maria
Maria, kiitos sinullekin kauniista sanoista! Tämä blogi nyt on tällainen, ehkä minun näköinen (?), tosiaan yritän naputella vakavistakin asioista hieman virnistellen. Melkein aina voi asita kääntää ainakin vähän positiiviseksi. Kun ei jaksa olla niin vakava, maailmassa on riittävästi synkkyttä muutenkin! Ja toivottakaamme Kaunista Kesää Kaikille!!!
ReplyDeleteRikkaus kun sinulla on mitä verrata! Kuvaparit kuin kaksi marjaa. En nyt keksi parempaakaan rustattavaa...hyvää illan jatkoa sinne ihanaan suveen.
ReplyDeleteTUo kiilleruusu on sellainen jota olisin rakastanut lapsena aivan suunnattomasti ja ihmetellyt mikä äitiäni vaivaa kun ei jaa ihastustani.
ReplyDeleteVaikken samanlaista ruusua hankkisikaan nyt kotiini, niin silti siitä tulee hyvä mieli.
Ajatella.
Ja juuri tänään raivosin Liivian komennettilootassa mainosvarjoista ja muoviämpäreistä :)
Kiitos kun tarjoilet meille tätä kulttuurien erilaisuutta. Tulee uusia ajatuksia.
Liivia, itse sitä välillä vallan unohtaa tuo rikkauden! Kiitos muistutuksesta.
ReplyDeleteIsoinpapu, juu, taisinpa meuhkata minäkin! Esikoiseni esteettisyyskoulutuksessa olen päässyt jo niin pitkälle, ettei hän todennäköisesti näistä ruusuista välitä, mutta keskimmäinen, oikea harakka, vuoraisi asumuksensa kimalteella ja tekokukilla (ja oikeillakin), mikäli vain voisi. Meitä on niin moneksi! Luulen nimittäin, että keskimmäisen mieltymykset eivät ole ohimenevää prinsessakautta, vaan ihan sisäsyntyistä viehtymystä. Vähän kuin kiinalaisilla.
Monimuotoisuutta olen minäkin miettinyt, hyvässä ja pahassa.
ReplyDeleteJuuri tänään sanoin ääneen eräässä paikassa, että asiat voi esittää niin monella eri tavalla ja paras tapa ei varmasti ole käskyttäminen kun kyseessä on asiat, jotka vaativat keskustelua. Ihmisiä tulee osata kunnioittaa.
Meni nyt aiheen vierestä mutta tuli mieleen tästä kirjoituksesta.
Pikkujutut, aiheestahan sinä kirjoitit! Vaikeita asioita, mutta toisten kunnioittamista tuskin koskaan on liikaa.
ReplyDeletePuhtaus on puoli ruokaa ja ruoka se toinen puoli. Suomen hyvät asiat :-)
ReplyDelete