Thursday, June 3, 2010
Naisellisuuden aakkoset
Painokuvamaailman kiinalainen nainen on juuri sellainen kuin etukäteen ajatteinkin sen olevan. Kirjojen kansissa, mainoksissa, kuvituksissa ja filmeissäkin nainen on hoikka, pitkähiuksinen, vaaleaihoinen, kaino, pää kallellaan, uroksia ihaileva. Rehevyyttä tai räväkkyyttä ei tunneta.
Todellisuus on kuitenkin toista, jo luonnon asettamien pukeutumisvaatimusten vuoksi. Mutta yhtä lailla kuin muuallakin maailmassa yritetään täällä muutta ulkonäköä joksikin muuksi kuin mitä geeneiltä ollaan: hiuksia värjätään ruskeiksi, kulmakarvat nypitään lähes kokonaan pois, laitatetaan lainehtivia permanentteja, köpötellään muka sirosti hankalilla korkokengillä, laitatetaan ripsien pidennyksiä (kyllä vain!), silotellaan vaalentavia voiteita iholle ja viimeiseen asti pyritään valkoisilla polyesterisilla lisäasusteilla kuten sateenvarjoilla, irtohihoilla ja bontsoilla estämään ruskettuminen. Mutta minihameet, korkeakorkoiset saappaat, kimallepaidat, rimpsuiset asusteet, niistä on nuorten kiinattarien vaatekaappien sisältö koottu!
Vanhempi polvi ei ehkä koskaan pääse eroon vuosikymmeniä kestäneestä pukeutumissäädöksistä. Massan mukana mennään ja käytännöllisyys on kunniassa kampaus mukaan lukien.
Toisaalta vanhemmatkaan miehet eivät välitä, jos auringolta suojaavassa lierihatussa on rimpsukoriste tai sateenvarjossa vaaleanpunaiset ruusut tai pitsireunaa. Pääasia on että homma toimii.
Niin, kuten aiemminkin olen todennut, ei täällä tule pahemmin stressattua pukeutumisen suhteen, sillä me ulkkarit olemme joka tapauksessa eri näköisiä. Eikä paikallisesti kimalteisiin pääse pukeutumaan vaikka haluaisikin, sillä koot loppuvat L:n, joka suomalaisessa mittakaavassa on M. Joten paikallisesti minä taidan olla XXL - onneksi, sillä en ehkä tuntisi oloani kovinkaan kotoisaksi kimalteessa!
------
Tämä on muuten 705. postaukseni. Ihmeellistä, onko minulla todella ollut 705 kertaa jotain mielestäni kirjoittamisen arvoista sanottavaa? Ainakin tämä on ollut hyvää harjoitusta saada jäsennettyä asioita päässäni. Ja nyt on tuo kiinalainen naisellisuuskin työstetty.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
voisko sanoa aasialainen nainen?
ReplyDeletetaalla sanomalehti taynna laihdutusklinikoiden mainoksia.
ja rintojen suurennusklinikkamainoksia.
kempparin hyllyilla paljon laihdutuspillereita, laksatiiveja.
anoreksia on kuulemma kasvussa singaporessa.
koska aina on kuuma niin aina voi olla minihame.
korkkarit pitaa olla.
hiuksiin, kynsiin, vaatteisiin ja design laukkuun voi menna koko kuun liksa.
mina muuten saan pungettua itseni nyt siihen paikalliseen l kokoon aika monessa paikassa.
verkkarit olivat kuitenkin eilen viela xxl kokoa.
ostin suomen lomalla henkka maukasta topin kokoa s
taalta ostettu l oli aivan tismalleen saman kokoinen.
Minä ainakin odotan jokaista postaustasi innolla, toivottavasti tulee se 705 lisää, koska keksit kyllä jokaiseen ihan riittävästi sisältöä ja kuvatkin toisaalta riittää!
ReplyDeleteMinulla on kaksi takkia siitä Kiinan eteläpuolelta ostettu ja ne ovat molemmat kokoa xl ja mahtuvat juuri päälle (kokoni m).
Tuota korkkareilla ja rikkonaisilla kaduilla kävelyä pääsin itsekin ihmettelemään ja nuorten naisten pukeutumista. Minusta se on tavaton sääli, sillä ne perinteiset asut pukisivat niin paljon paremmin (ja siis kyse ei nyt Kiinasta, vaan siitä maasta Kiinan ja Intian välissä). Mutta mikä minä olen määräilemään, ettei saa matkia länsimaita. Ja kaipa se on sitten tasa-arvoa, kun miehetkin ovat pukeutuneet jo ajat farkkuihin. Leviäiskö muihinkin asioihin, se tasa-arvo sitten. Ennen pitkää varmaan.
Ja siis onko se sitten tasa-arvoa, että nainen yrittää koko elämänsä mahdotonta eli muokata ulkonäköään, enpä tiedä...
ReplyDelete705 yhtä mielenkiintoista ja kuvarikasta postausta. Onnittelut ja lisää halutaan!
ReplyDeleteLisää, kiitos! Näitä postauksia siis. :)
ReplyDeleteVaatteiden kokoluokitushuomio oli mielenkiintoinen, näin vaatetusalan ammattilaisen näkökulmastakin.
Näyttäisi siltä että ilmeisesti eilen meni myös 200.000 lukijavierailun raja rikki.
ReplyDeleteOnnittelut !!!
Kiitos tästä blogista, luen sen aina. T.Inkeri
ReplyDeleteMinä niin tykkään noista vanhoista kiinattarista! Heissä on charmia ja tyyliä, oli sitten kuinka vanhaa tahansa, mutta joku siinä viehättää. Viimeinenkin kuva on kaunis.
ReplyDeleteMinä olen kanssa kuullut, että siellä voi miehet pukeutua varsin koristeellisiin vetimiin. No, mikäpäs siinä! Rohkeutta soisi täälläkin vaan olevan entistä enemmän katukuvassa.
Kirjoittaminen on sitä, että tekee ajatukset näkyväksi :)
ReplyDeleteKiintoisa postaus, jälleen kerran. Lisää jaksaa lukea!
ReplyDeleteKirjoittaminen selkiyttää ajatuksia. Eikös blogi olekin määritelty nettipäiväkirjaksi?
Minäkin tätä silloin ehdottelin, joten kiitos kiinattarista! Se taitaa olla niinkuin venäjälläkin, että totaalisen köyhyyden ja kurjuuden jälkeen tulee renesanssina liiallinen kimallus ja hiluvitkuttimet ennenkuin se tyyli ja luonnollinen kauneus löytyy.
ReplyDelete