Poikkesin lähikylään ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Kesä oli saapunut sinnekin, sillä pääkauppakadulle oli ilmestyneet päivänvarjot, pyjama päällä tarkeni ostoksille, roskakasa lakoi haiskahtaa ja kauppiassedät olivat riisuneet paitansa.
Vuodenajan muuttumista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin kuten ennenkin:
Isoäiti hoiti lapsenlasta samalla raitin elämää seuraten.
Miehen satula oli korjattu maalarinteipillä, joskus kauan sitten.
Pojalla oli pupu.
Kampaamon pyyhkeet roikkuivat kuivumassa.
Ja vaatekauppias nautti päiväunistaan.
Minullekin kelpaisi nokoset, sillä kuopus päätti päivän alkaneen klo 5.30. Toisaalta kyllähän sen elämisen kiireen ymmärtää. Viimeisen kahden viikon aikana on häneltä tippunut ensimmäinen hammas, R ilmestyi sanoihin, tiukan treenin tuloksena oppi viheltämään ja tänään tulee ystävätär yökylään! Kiirettä pukkaa.
Tämäkin lähetys oli aivan ihana! Toistan itseäni, mutta eihän tässä muuta voi.
ReplyDeleteIsoäitikuva erityisesti. Ja tuo satula, ou jee.
Hyviä kuvia taas! Yöpuvussa kylille, hmm, mitähän tuossa meidän lähi-k-kaupassa tykkäisivät, jos pyrähtäisin yökkärissä varastoja täydentämään :)) Suloinen pikkupoika ja pupunsa!
ReplyDeleteVoi tuota pikkupoikaa ja pupuansa. Tuollaisia kuvia katsellessa en voi välttyä miettimästä, mitä tuo pikkupoika tekee muutaman vuoden päästä. Entä 10 vuoden? Tai aikuisena? Millainen hänen elämänsä tulee olemaan? Isäni otti vuosia sitten, joskus 80-luvulla, Kaakkois-Aasian juttumatkansa yhteydessä todella liikuttavia mustavalkoisia kuvia kambodzhalaisista lapsista. Ne kehystettiin ja ripustettiin seinällemme. Ne ovat yhä vanhempieni kodin seinällä ja minua oikein riipaisee joka kerta, kun näen ne. Mitä on noille kauniille hymyileville lapsille tapahtunut?
ReplyDeleteOnpa kuopuksellasi tosiaan ollut kiirettä! Kävikö hammaskeiju?
Bisous
Olinpa iloinen, että jätit blogiini kommentin, joten löysin tänne sinun luoksesi. Häkellyttävän ihania tunnelmapaloja...minä kahlasin näitä postauksia nyt enemmänkin kerralla läpi. Nauratti, hämmästytti, avarrutti, hihitytti, ilostutti, ehkä surustutti. Siis liikautti. Kiitos tästä kaikesta ja mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteJa minä kun luulin, että täällä ainoastaan liikutaan pyjamassa päivät pitkät.
ReplyDeletePikkumieskuva, voih.
Kiirettä näyttää olevan, kyllä.
Liivia, toista itseäsi vain, kehuja on aina kivaa lukea.
ReplyDeletePandice, pyjamajuttu selviää kokeilemalla! Mä olen käynyt jo yhdessä leipomossa pyjamassa, vaikka kyllä mulla taisi olla takki sen päällä!
Kaisa, pakko ajatella, että eiköhän niistä suurin osa ole saanut ihan hyvä elämän. Kävi hammaskeiju ja antoi vaihtiksena "kinlaisen paperirahan".
Kirjailijatar, kiitos käynnistäsi ja mukavaa viikonloppua sinullekin!
Pikkujutut, hyvä kun on kiirettä, menee aika nopeammin! Odotan kesälomaa...
taalla ei olla pyjamissa, ei.
ReplyDeletekorkkarit sita pitaa olla
huomasin itseasiassa suomessa lomalla kuinka 'ylipukeutunut, yli meikattu ja ylikammattu;-)' olin monessa paikassa.
sitten relasin ja innostuin uffen viiden euron paivista. (menin vahan sekaisinkin ehka)
hong kongissa vain olen nahnyt paivalla naisia, miehia ja lapsia kadulla keskella paivaa pyjamissa.
poika ja pupu on liikuttava.
Hih, pyjama kuvassa en edes aluksi huomannut pyjamaa, vaan sen roskaläjän! Kaikken sitä silmä tottuu... näköjään :-)
ReplyDeleteIhania kuvia, ihan tulee kiinafiilikset elävästi mieleen, jälleen kerran.
Mielenkiintoinen postaus. Ja siitä tuli mieleen, että olisipa mukava lukea sellaista blogia jossa joku ulkomaalainen Suomessa asuva havainnoin samaan tapaan Suomena.
ReplyDeleteTuo maalarinteippikuva ilahdutti - se korjausjuttuna kera sinitarran pitää meidänkin huushollia väliin kondiksessa - sitku -ajattelu istuu tiukassa:)
ReplyDeleteLoistava otsikko!! ja kuva sen alla. -simpukka
ReplyDeleteOih, aina kun näen näitä katunäkymiä, mulle tulee melkein pakottava tarve pakata matkalaukku ja lähteä katselemaan Aasiaa. No, mutta onneksi, minulla on tämä sinun blogisi, jossa voin käydä fiilistelemässä.
ReplyDeleteKaduilla on niin paljon kaikkea nähtävää sielläpäin maailmaa, että se ei ole tosikaan.
Tuo on muuten todella hyvä idea, että joku polkaisisi blogin pystyyn, jossa ihmeteltäisiin suomalaista elämänmenoa. Voisin kuvitella, että ihmetystä aiheuttaisi hiljaisuus, katujen tyhjyys, juopottelu puistossa, puhtaat kadut, vähäpukeiset ihmiset kesän parina hellepäivänä...
Joskus talvella löysin Sisä-Mongoliasta kotoisin olevan nuoren naisen blogin, joka kertoi hänen opiskelijaelämästään Suomessa. Mutta nyt olen unohtanut osoitteen, enkä löydä sitä enää sitten millään! Etä on niitä ulkkarien pitämiä Suomi-blogeja varmasti muitakin.
ReplyDelete