Minulla oli koko eilisen päivän ihanan taiteellinen olo, vaikken oikeastaan mitään uutta luonutkaan. Oli vain sellainen tunnelma, koska:
-kaivoin kaappien kätköistä kaikki myymättä jääneet taulut kahden ruotsalaisrouvan ostoskäyntiä varten
-mies soitti iltapäivän Sibeliusta illan keikkaa varten harjoitellen
-sujautin jalkani "näyttelykenkiini" ja levitin luumunväristä luomiväriä
-ihmetellen seurasin kahden suomalaisopiskelijan taidokkaasti esittämää Pekingin oopperaa
-vaivihkaa vilkuilin presidentti Halosen turvonneita nilkkoja ja mietin, ettei edustustyössä ole kyllä mitään kadehdittavaa tässä yli 30 asteen helteessä - lieneekö muutenkaan
-pääsin myös "roudarinvirkani" ansiosta osallistumaan pienimuotoiseen esiintyjien karonkkaan, jolloin villit opiskeluvuosien orkesteriajat palasivat mieleeni
-palasimme kotiin puoliltaöin punaviininmaku yhä huulilla, keskellä viikkoa...
Lisää tällaista, kiitos, sopivassa määrin!
Hyvä! Tuommoista vipinää minäkin kaipaisin!
ReplyDeleteLuumunvärinen luomiväri ja punaviini sointuvat jo ajatuksinakin hyvin yhteen :)
ReplyDeleteAh, rakastan taiteellista oloa ja tunnelmaa! <3
ReplyDeleteOoh, mä kin voisin ottaa annoksen tuollaista :D
ReplyDeleteJoo, kyllä se olisi joskus tuommoinen tervetullutta.
ReplyDeleteJuuri nyt tarvitsen tosin hyvin paljon arkea ja tylsiä aterioita, lasiin vettä vaan;-)