Olen aina luullut, että meidän kodin on Suomessa asuessa oltava se keskustan kupeessa oleva vanha hirsitalomme, suurine puutarhoineen ja maisemineen. Nyt kun kesäpaikkaamme on rakenteilla tilava ja talvilämmin huvila ovat ajatukseni muotoutumassa uuteen uskoon. Ehkä arkiasumiseen riittäisikin huoneisto tai talo vanhassa kaupungissa, joissa pihat ovat postimerkin kokoisia suloisia nurkkauksia. Olisi suorastaan helpottavaa.
Huvilalla taas piha on ääretön, kasvimaa mustikkavarvikkoa, kukkapenkkinä tuulen muovaama mäntyrivistö. Lapsilla tilaa kieriä ja hengittää, taiteilla puujaloilla lumihangessa, leipoa mutaa, tutkia ötököitä. Siellä minä tunnen sekä rauhaa että luonnon antamaa energisyyttä.
Ehkä olen hieman keskivertoa vaihtelunhaluisempi ja rauhattomampi sielu, mutta nyt luulen keksineeni ratkaisun Suomeen muuton varalle, että miten elämäni siinä tilanteessa haluaisin järjestää. Täytyy varmaan ottaa asia puheeksi perheenkin kanssa! Lapset tuntien he eivät halua mitään muutoksia, ei. Kauhea kalabaliikki tästä vielä syntyy.
Tuo koivun runko on kuin seepran koipi lumen keskellä, Ihana.
ReplyDeleteNiin on varmasti aika vaikeaa löytää monissa isoissa asioissa kaikille sopiva kompromissi ja ymmärrän oikein hyvin tyttöjäsi, jotka varmasti haluaisivat pysyä Beijingissä - "Äitiii, kaikki kaveritkin on sielläää..."
Vaan kumma kyllä, asioilla on tapana järjestyä ja osoittautua oikeiksi - kuten hyvin tiedät - aiankin muutoksen tapahduttua - hetken päästä. Puhtoisia lumikylpyjä:)
Kunpa saisikin molemmat.
ReplyDeleteMeillä kanssa joulunpyhinä puheet meni asumiseen. Aloimme katsoa netistä kämppiä ja ajauduimme Italiaan. Talomme hinnalla saisi sieltä vaikka miten ihania historiallisia koteja. Lapsi tietenkin oli ihan kauhuissaan. Piti moneen kertaa sanoa että vitsivitsi, vaikka minä ja mies olimme kyllä puolitosissamme.
Olemme selvästi saaneet tarpeeksemme puutarhanhoidosta ja erityisesti bussilinjojen surkastumisesta. Saas nähdä tehdäänkö tässä vielä siirto keskustakaksioon.
Ensireaktiona kalabaliikki on varma, mutta jos ei ideoitaan koskaa esittele, eivät ne saa edes mahdollisuutta toteutua. Iso puutarha ja kesähuvila on aika raskas pakettu huoltaa.
ReplyDeleteIhania lumikuvia. Minä en saa itseäni kaeran kanssa oikein pihalle. Just just välillä itseni, mutta kamera pysyy sisällä. ;)
Meillä ei ole ihan postimerkin kokoinen, mutta sopivan pieni. Vaikka noista omenapuista on kyllä työtä!
ReplyDeleteMutta ymmärrän hyvin noita ajatuksia. En ole mikään puutarhaihminen itse, minulle sopisi hyvin joku luonnontilainen piha. Kaupungissa tosin tuo nurmikko on ajeltava ettei saa naapureita kimppuunsa..
''Ehkä olen hieman keskivertoa vaihtelunhaluisempi ja rauhattomampi sielu'' -can relate :) Postimerkin kokoinen suloinen nurkkaus ja kuvailemasi kesähuvilan ympäristö kuulostaa omaan korvaani aika ihanalta. Talvella siellä pihalla ollaan kuitenkin erilailla ja jos kesällä voi paeta mustikkavarvikkoon rentoutumaan, vau.
ReplyDeleteYlin kuva vitsikäs.
Vilijonkka, meidan pitais selvasti paivittaa kuulumiset. Mekin haaveillaan hirsi- jos nyt ei huvilan, niin mokin rakentamista mokkimaalle. olisi kiva vaihtaa kuulumisia (siitakin). Terveisia hirvittavan kuumasta Tansaniasta. jouluvieraat ja kaksi perheenjasenta Sansibarilla, mina toissa..
ReplyDeleteHauska kuva tuo, missä oletettavasti riippukeinu kesällä roikkuu.
ReplyDeleteLissu, lapset tosiaan mieluusti pysyisivät aloillaan yhden kouluvuoden lisää. Eivätkä vain kavereiden vaan koulun lupaaman tulevan hauskan vuoksi. (8-luokkalaisen vanhimman asema yläasteella & kevään tanssiaiset, 4-lk:n jonglöörauskurssi ja 2-lk:n sirkusteema joka päättyy suureen esitykseen...) Osaavat kyllä motivoida lapset koulunkäyntii pitkällä aikavälillä tuossa koulussa! No, sijaintimme ei pelkästään ole omista mielipiteistämme kiinni vaan etenkin iehen työnantajan tarpeista, joten malttia pitäisi tässä itse kunkin kasvattaa. Mutta minä niin kovin tykkään suunnitella, etenkin muutoksia!
ReplyDeleteLiivia, samahan se on Ranskassa. Tosin vaikka linnan/kartanon ostohinta on matala saattavat hoitokustannukset kivuta taivaisiin. Ranskassa nimittäin suojeltujen ihanuuksien kunnossapidon määrää laki, ja ilmeisesti niiitä myös tarkkaillaan, että korjataan myös "alkuperäisillä" materiaaleilla. Eli jos siellä on jotain kiveä jossain on paikkaukset suoritettava juuri sillä samalla ja kalliilla... Niinpä monet ihan varakkaatkin perheet joutuvat luopumaaan sukutiloista koska ei ole varaa huoltaa niitä lakien rajoissa. Nurinkurista.
Morso, nyt vain kamera kainaloon ja menoksi! On ihan sairaan kaunista kaikkialla! Ja mitä lapsiin tulee, olen vöhitellen päätynyt tulokseen, että heille lienee viisainta kertoa mitään vasta kun kaikki on selvää. Täytyy vain paneutua oikein asian esittelyyn ja toivoa parasta, että menisi hyvin...
ReplyDeleteMartta, joo, luulen mökkielämän olevan Suomea parhaimmillaan!
Tiitta, kiitos joulukirjeestäsi! Palaan asiaan tuota pikaa, vaikka huomenna. Meillä olsii yksi hirsirunkokin myytävänä!!!
Outi, siinäpä se hyvinkin roikkuu! Jäin ihan miettimään josko olet paikassa vieraillut.
Merja, tipahdit vastatessa välstä pois, ei ollut tarkoitus! Teidän piha on kuvista päätellen tosiaan kiva pieni sisäpiha. Sellainen tai vielä paljonkin pienempi kelpaisi. Tai vanhassa kivikerrostalossa parvekkeellinen huoneisto. Aika vaativat unemat...
ReplyDelete