Lasten kasvun huomaa erityisesti Linnanmäelle mennessä. Vuodessa oli kuopuskin venähtänyt niin, että hänelle avautui pääsy lähes kaikkiin huvipuiston laitteisiin. Eli nyt kaikki kolme juoksivat hurjalla vauhdilla peräkanaa vemputtimesta toiseen puiston sulkeutumisaikaan saakka.
Perheen ainoan pikkuhupirannekkeen ostin minä - ja senkin piiriin kuuluvista laitteista jäi kokematta iso osa huimauksen vuoksi. Mutta karusellista tykkään! Kuopus tosin ei moiseen vauvajuttuun enää kanssani lähtenyt, joten onneksi oli pieni kummipoikani mukana seurueessa, niin sain hänen kanssaan mennä posetiivin tahdittamaan nostalgiamatkaan.
Seuraava vaihe on luonnollisesti se, etteivät lapset meidän kanssa enää kulje, etenkään lähde Lintsille! Silloin me Monsieurin kanssa menemme kaksin, ostamme hattarat ja istahdamme vihreälle puistopenkille, katselemme ohi vilistäviä lapsiperheitä ja nautimme yhden kierroksen puisessa vuoristoradassa. Sellaista jaksaisin useamminkin kesässä!
Mulle tulee Linnanmäestä ensijaisesti työt mieleen. Kävimme oppilaiden kanssa (8-9 lk.) joka kevät siellä (kaupunki kustansi kaikille oppilaille), ja arvaa vaan hävisivätkö ne sinne kuin pieru saharaan. Ja tekivät kaikkea pahaa.
ReplyDeleteEn ole ikinä ollut huvipuistoihmisiä, en edes lapsena. Oon mä tylsä.
Olen monesti miettinyt, miten joku asia, joka joskus on ollut miltein elämää suurempaa -huvipuistolaitteet ja karkki, tarkalleen puhuakseni- ovat muuttuneet miltei vastenmieliseksi. Jotenkin haikeaa (sisäinen lapsi lopullisesti kadonnut?), ettei koskaan saavuta sitä mielentilaa, jonka ne joskus aiheuttivat.
ReplyDeleteLasten riemua on onneksi ihana edelleen katsoa, vaikkei niihin härveleihin itse enää haluakaan.
Ei kiitos minullekaan härveleitä mutta vilkutan jokaiselle kieppujalleni iloisesti kun menevät onnessaan ohi .Ja syön vohvelin.
ReplyDeleteKiitos mukavasta nostalgiapläjäyksestä:)))
ReplyDeletePiti vielä palata sanomaan, että tuo kuva lapsista härvelissä on älyttömän hyvä! Katellaan sitä nyt yhdessä tytön kanssa, ukkosen TAAS jyllätessä ulkona.
ReplyDeleteMe ei olla vielä Linnanmäelle tällä sakilla ehditty. Ehkä ensi kesänä sitten. Tosin ehdittiinhän siellä Disneylandissäkin pyöriä ennen muuttoa tänne..
ReplyDeleteMinä käyn kyllä ihan mielellään vielä monessakin laitteessa. Vähän vaikeaa se alkaa joissain jo olla, pää ei siedä enää samalla tavalla, mutta yritän totuttaa itseäni.
Vilijonkka, ette kai vaan olleet Lintsillä 7.8. Pliis, kerro että olitte 8.8., koskapa me oltiin puolikas lauantai, ja en kestä ajatusta, että oltais oltu samassa paikassa törmäämättä...pikkuhupin ostin minäkin, mutta meidänpä esikoinen onkin vielä alle 120 cm! Luojalle kiitos, huimasi ihan riittävästi pikkuhupillakin!
ReplyDelete