Eilen se sitten tapahtui, tätä hetkeä olenkin jo ehtinyt odottaa. Kotiimme asettui taloksi teini! Yhtäkkiä talomme täyttyi hilpeästä rupattelusta, vieraasta popista, kikatuksesta, yhdessä kaunistautumisesta, pikkusiskon yleisestä ihastuneesta riepottamisesta.
Illalla ollut syksyn ensimmäinen kouludisko aiheutti sille tyypillisen jännitystilan ja uskomaton rauha laskeutui taloon neitojen sähellettyään itsensä kadulle ja siitä kulkunsa kohti koulua.
Esikoinen ei oman kertomuksensa mukaan kuulu "suosittuihin", mutta ei hän minun näkökulmastani kovin yksinäiseltäkään vaikuta! Herätessäni aamulla ennen seitsämää oli tyttö jo kirjoittamassa poissa olleelle parhaalle ystävättärelleen pitkää sähköpostia illan kulusta. Voi mistä suloisesta ja hauskasta nuoruudesta onkaan kotimme täyttymässä!
Ja sulla on hyvä asenne!
ReplyDeleteMä vähän pelkään teinipäiviä, toisaalta teinit ovat alaani. Saas nähdä sitten:)
Käsittääkseni se on samaa äidinonnea,jota koen oman nuoreni suhteen. Kaikesta huolimatta emme ole omilla tai muilla tekijöillä pilanneet nuoren elämää. Hänestä on kasvanut vastuullinen itseään arvostava nuori.Uskon, että se että hän pärjäsi niin hyvin Kiinassa antoi roppakaupalla luottamusta omaan itseensä ja kykyä sopeutua moniin asioihin. Valitettavasti olisi voinut olla toisinkin. Kiinassa nuoren on käsittääkseni helppo luiskahtaa huumeiden ja päihteiden maailmaan myös. Toivon kaikille nuorille hyvää elämää. Liisa
ReplyDeleteOn elämän suola antaa nuorten tulla kotiin.Tutustuu kavereihin ja nyt kun ekat omat jo nuoria "aikuisia" ,entiset murkkukaverit käyvät itsekseenkin kahvilla meillä.Olet astunut hurmaavan hauskaan ja riuduttavien :)tunteiden maailman seuraamiseen!Pitkää pinnaa ja huumoria toivotellen,
ReplyDeletemaria
Oikea asenne! Minusta tuntuu usein, että olen ainoa, joka iloitsee lasten kasvamisesta isoiksi. Hlökohtaisesti tuntuu siltä, että olen nyt paljon "parempi" äiti kuin lasten ollessa vauvoja ;)
ReplyDelete