Wednesday, September 29, 2010

Juuri nyt





Alle kouluikäisenä punainen oli lempivärini. Meillä taisi olla punainen autokin ja punainen värikynä loppui paketista ensimmäisenä. Kunnes siirryin 7-vuotiaana vaaleanpunaiseen.

Sittemmin en ole mokomasta välittänyt. Pakon sanelemana kiltisti valmistaudun perjantaiseen valtion kansallispäivään kulkemalla punaisilla tossuillani punaisten lippujen välistä, ali punaisten lyhtyjen kohti nuolen neuvomaa oikeaa suuntaa.

Mikähän siinä on? Punaisissa on paljon mitä oudoksun. Punaiset marjat vain luulevat olevansa parhaita, punainen aate lienee jo muualla kulahtanut ajat sitten, huomiovärinä punainen lähinnä ärsyttää, perheen emalinen oksennusvatikin on punainen (ihan oikein sille!) eikä lapsistani yksikään punaiseen mieluusti pukeudu.

Apua, juhlista seuraava on joulu... Voisiko se sittenkin olla hopeinen?

10 comments:

  1. En ole minäkään erityisesti punainen ystävä. Ollut koskaan. Mutta sun tennarit ovat kyllä tosi pirtsakat ja kivat :)

    ReplyDelete
  2. Voisi olla minun tekstini, paitsi ettei punainen ole edes lapsena kuulemma ollut "mun värini". Aiti on kertonut mun antaneen punaiset vÄrit pois.

    ReplyDelete
  3. Äiti puki minut pienenä kirkkaan punaisiin koska olin muuten niin kalpea! Arvattavaksi jää oliko sillä toivottu vaikutus ;D
    Mutta metsästä suoraan suuhun poimitut puolukat OVAT ihan parhautta!

    ReplyDelete
  4. Juuri tänään aamulla harmittelin että punainen on niin vaikea väri hyväksyä muihin vaatteisiiin, kun sitten päinvastoin, oikein rakastan punaisia kenkiä, joita on minulla neljät.

    Loppusyksyn punaiset perinteiset puukengät kopisevat energisesti ja piristävät silminnähden, mutta kyllä jotain niiden pariksi pitäisi olla...kokeilin huivia, mutta oli liian lähellä kasvoja.

    Jouluni on ollut jo monta vuotta valkoinen...

    ReplyDelete
  5. Minä puen poikani kirkkaanpunaiseen, koska se korostaa suuria sinisiä silmiä.

    ReplyDelete
  6. Mun jouluni on ollut jo pitkään valkoisen ja vihreän yhdistelmä, ei punaista kiitos.

    Tuo punainen oksennusvati nauratti..

    ReplyDelete
  7. Vaikka olet sanonut ennenkin ettei punainen minun tavoin ole sinun juttusi, niin jostain syystä miellän väreiksesi oranssinkeltaisen, harmaan, valkoisen ja sitten ripauksen punaista. Jotenkin...siis jos minulta kysyttäisiin, tosin ei nyt kysytty.


    Punainen on pahimmillaan muovissa. Ja oli muuten minullakin punainen kausi vuonna -91. Mauton kausi muutenkin, en viitsi sen enempää muistellakaan.

    Joskus punaista ei kuitenkaan voi vastustaa, esim. punaiset pienen lapsen klassiset nahkakengät pysäyttää mut aina.
    Niin ja lehdessä (aamulehti?) oli juuri juttua, että tutkimusten mukaan miehen kannattaa laittaa treffeille punaista päälle, herättää kuulemma naisessa hyviä tunteita ja mielikuvia. Ei olis ehkä tehonnut muhun kuitenkaan...

    ReplyDelete
  8. lisäys; jos mulla olisi poika olisin ottanut punaisen käyttöön...sopii jotenkin erityisesti pikkupoikien väriksi.

    ReplyDelete
  9. Minäkin liitän jouluun mieluusti vihreän, valkoisen ja kullankeltaisen. Punainen liittyy cocacola pukkiin, joka on tullut Suomeen muualta.

    ReplyDelete
  10. Joulu ilman hopeaa, kultaa, valkoista ja muovikuusen verran vihreää - ei olisi minulle se aito,oikea Joulu. Punaista vain punatulkkujen mahoissa:)

    ReplyDelete