Suloinen pieni ihminen ja halu sukeltaa papupussiin. Kuinka ihanalta tuntuu työntää sormet syvälle, antaa papujen valua sormien lävitse, yhä uudestaan.
Ihmisen kokoinen kauppa, optikko kankaalla, siellä missä asiakkaatkin liikkuvat, kujalla. Sanomalehden kärpäsenkakat testiluettavana, kauppa käy mitättömien hintojen ansiosta, huomenna toiselle kadulle.
Monta hyvää päivää takana. Maltan tuskin odottaa keitä huomenna tapaan.
Oisinpa mukanas kulkemassa! Rakastan tuollaista ihmisten ja puuhien tarkkailua.
ReplyDeleteMerja, johan se koti sulla on kohta laitettu...
ReplyDeleteTykkään näistä "raporteista" ja siitä miten asioihin suhtaudut.
ReplyDeleteKiitos taas!
Kiina yllättää joka kerta. Tiettyä absurdiutta tässäkin, hyvää sellaista.
ReplyDeleteehdottomasti kivoimpia omakuvia mitä olen nähnyt koskaan!
ReplyDeletemulla täällä ihan päin vastaista. en näe ketään, paitsi omaa lastani. jo aika monta päivää mennyt näin, mutta sunnuntaina pääsen seurapiirihäihin, hiphei!
Oi jos kuivatut herneet myytäisiin jättisäkeissä ostaisin heti sellaisen että päästäisiin kokeilemaan tuota lajia :)
ReplyDeleteIhana ilme pojalla, näkee että papujen hypistely on niin kivaa ettei kerkeä ihmetellä kuvaajaa kovin paljoa...
Heippa Vilijonkka sinne Kiinaan.En ole tainnut ennen käydä vierailulla mutta oli kiva löytää ja ihana nähdä kuvia vähän muualtakin kuin omilta nurkilta.
ReplyDeleteNiin suloinen tuo kiinapoika.
Lahjoitin prenikan, käy kurkkimassa.
ReplyDeleteTuo kuva pienestä pojasta papupussin äärellä on ihana. Voin tuntea ne pavut sormissani.
Piilomaja, no kiitti vaan itsellesi pistäytymisestä ja viestin jättämisestä!
ReplyDeleteIlona, absiurdiutta tosiaan, sitä tämä touhu täällä on, kaikessa positiivisuudessaan ja toisaalta älyttömyydessään. Joka toinen päivä tykkään ja joka toinen kykenen vain ihmettelemään.
Liivia, seurapiirihäät kuulostavat mahtavilta. Olemme missanneet ties kuinka monet ihanat "tavis"häät ulkomaan vuosien aikana.Oih, ja vaikka kuinka moet muut ainutkertaiset juhlat. Se on se hinta mm. mitä tästä Kiina-elämästä joutuu maksamaan.
pilvitarha, poika tosiaan nosti katseensa vain ja ainoastaan isänsä käskystä. Sitten tosin intoutui vallan, kun näytin hänelle kuviaan kameran näytöltä.
Henrietta, kiva kun kävit, tervetuloe jatkossakin! Vähän on tosiaan erilaista kuin Suomessa, jo säänkin puolesta. Tosin kohta jo mongolialainen viima palaa jäädäkseen seuraavaksi puoleksi vuodeksi.
Anu, oi kiitos vain! Olen vähän huono noita prenikoita itse jakelemaan, mutta ilahduttavat kovasti!