Tajusin Kiinan sopimustamme olevan jaljella kuusi kuukautta ja rapiat. Silla samalla hetkella minuun iski koti-ikava. Kauhea ikava taloon, joka ei ole ollut kotini yli kuuteen vuoteen. Kaiho upottaa sormeni multaan ja jalat kumisaappaisiin. Juuri tanaan yli 30 asteen helteessa ajatus lumenluonnistakin aiheuttaa vapinaa, niin kurkussa kuin silmaluomissa. Ja samanaikaisesti, missa muualla...
voi syoda yhta herkullista, yhta edullisesti ja yhta mutkattomasti,
nakee nain paljon sylilapsista kannettavan ja annettavan jatkuvaa laheisyytta?
Kuinka nautinkaan kun ihmiset ovat oman isani lailla kaytannonratkaisuissan tavattoman luovia ja kierratysideologiaa ehka tiedostamattomasti soveltavia.
Ja uiskentelevatko kultakalat oviverhoissa muualla kuin Kiinassa,
tai mahtuvatko pyorahuoltamon mainosteksti, korjaajan talviruoan kuivatus ja lattialuuta missaan muualla samaan kuvaan?
Oi oi oi.
------
Ja alla on upouusi tietokone, jossa mahtavat skandinaaviset nappaimet, mutta ruudulle ei pohjoisen erikoisuuksia paady. Koti-insinooria odotellessa... Heippa.
Ai, te palaatte suomeen? Ei enää jatkumoa ulkomailla elelyyn? Mä jään kaipaamaan sun raportteja ja valokuvia eri kulttuureista mutta tiedän, että saat mielenkiintoni heräämään myös suomipostauksilla.
ReplyDeleteMizyena, ei me viela tiedetaan yhtaan mita kevaalla tapahtuu. Kunhan vain tajusin etta nykyista sopimusta on tuon verran jaljella ja kolmen kuukauden kuluttua pitaisi olla jokin kasitys mita sitten toivoisi tapahtuvan, jotta voisi sita kohti valmistautua ja asioihin vaikuttaa. Eli mitaan en tieda, vaan yritan tassa hahmotella itsellenikin naita aivoituksia!
ReplyDeleteVaikka talonne onkin mitä viehättävin, niin mieluiten katselen juuri nyt kiinalaisen huoltomiehen kuivatuksia kuin lunta. Lumi...niin paha sanakin, vaikka kaunis sana onkin. Ei ole vielä mitenkään valmis.
ReplyDeleteKuusi kuukautta ja rapeat on kyllä vähän, niin vähän että ymmärrän kaihomielesi Kiinan suhteen hyvin. Ja mun kiinatietous on kasvanut vallan hirveesti , kiitos raporttiesi, ja osaan maata sinun ansiosta välillä sympatiseeratakin.
Tuo lamppu on ihan hillitön:)
Nuo ruokien kuivatukset maantiellä tms jaksavat hämmästyttää! Taitaa olla pikkuisen eri käsitys ravinnon puhtaudesta siellä kuin Suomen joskus ylihygieenisessäkin ajattelutavassa.
ReplyDeleteKutkuttavia aikoja! Me päädyttiin vastaavassa tilanteessa Suomeen, jossa sitten viivyttin vuosi, mutta me tuskin koskaan palataan Suomeen, ollaan sillä tavalla juurettomia.
ReplyDeleteElämä Kiinassa on aika eksoottista :)
Vähänpä teillä jäljellä aikaa siellä sitten.. ellette sitten uusi sopparia..
ReplyDeleteVoin lohduttaa kyllä olemalla huono esimerkki, joka tiesi vajaa kuukausi ennen muuttoa tulevan osoitteensa :) Että onnistuu se lopulta tälläkin lailla..
Minullakin on isä joka tekee teipillä ihmeitä...;-)
ReplyDeleteHahaha! Tämä oli mainio sydämellinen kirjoitus. Kylläpä teki hyvää kurkistaa maailman ihmeitä, kun täälä kotona flunssaa parantelen ja mieskin lähti taas maailmalle, muttei mitään blogeja sieltä kirjoittele!
ReplyDeleteTällä hetkellä tuntuu, että nauttisin kovasti siitä, että tulevaisuus olisi vähän epävarmempi :) Valmiiksi pedattu ei aina miellytä, niin hassua kuin se onkin.
ReplyDeleteLiivia, sympatiseeraus on minullakin kasvanut, ei ehkä tätä maata kokonaisuuten ajatellen, mutta näitä ihmisiä. Ihmisiähän me kaikki.
ReplyDeletePipuu, hei! Mulle on tullut jo ajat sitten mieleen, että kuinka suomalaisissakin ruokakaupoissa myydään paljon kiinalaisia kuivaruokia, hienoissa pakkauksissa ja kaikki syö niitä ihan tyytyväisinä. Mutta en usko kaikkien tuotantovaiheiden olevan ollenkaan niin hygienisiä kuin suomalainen luulee olevan. Tieto lisää tuskaa!
-K-, juu ei tässä tosiaan tiedä mitä haluaa. Juureton en koe olevani, enkä usko lapsienikaan olevan, mutta uteliaisuus ja rauhattomuus ja tämä vapaudentunne ajavat tiettyyn elämäntyyliin...
Merja, mutta kaikki kääntyi teillä lopuksi parhain päin! Kieltämättä blogisi sysää ajatuksiani tiettyyn suuntaan.
Piilomaja, mun isä taitaa olla enemmän hitsaushemmoja, mutta tyyli on sama.
Eilen tänään huomenna, pikaista paranemista! Blogien kiertely ei onneksi ole kovin uuvuttavaa, vaan saa ajatukset paremminkin kauas pois sairasvuoteesta.
Pandice, Suomeen muutossa pelkään juuri tuota valmiiksi pedattua, että kun kaikki asiat pitää tehdä tietyn mallin mukaan (muka, itsestähän se kiinni on), kuinka sitten vain uraudumme emmekä enää mitään uskalla.
Vilijonkka, kun olet nyt ollut niin kauan Kiinassa, miten olet perehtynyt Kiinan koirien oloihin. Siellä on iljettäviä ravintoloita, joissa eläviä koiria pidetään päällekkäin häkeissä odottamassa elävältä nylkemistä. Olen nähnyt kuvia sekä tv-raportteja.
ReplyDeleteEnnen maailmanlaajuisia urheilutapahtumia koirien säkäkorkeudet mitattiin ja ne lopetettiin, jotka ylittivät tietyt mitat.
Entä Kiinan´ihmisoikeustilanne? Teloitukset? Kidutukset? Sanan vapauden puuttuminen?
Mieheni matkustaa liikemiehenä tietty Kiinaan silloin tällöin, mutta oleskelut ovat silloin business-henkisiä ja tietyillä alueilla. Ystävämme asuivat joitakin vuosia Kiinassa työkomennuksen takia, mutta he elivät kansainvälisellä alueella ja lapset kävivät englanninkielistä koulua.
Minua ei Kiinan saisi kirveelläkään. Mikä onni asua Suomessa ja kohta saamme ihanaa lunta, puuterilunta,jossa koiramme saavat leikkiä turvaisasti omassa lumipuutarhassamme!
Leena Lumi, olen tullut tähän maahan perheeni kanssa miehen työn perässä, osittain uteliaisuuden ja oman maailmankatsomuksen avartamisen toivossa. Minusta ei ole maailmanparantajaksi, paitsi suvaitsuvaisuutta penään joka tasolla. Mikäli rupeaisin suremaan kiinalaisten koirien elämää, maan sisäisten siirtotyöläisten oloja, heidän toisella puolella maata olevien lapsiensa ikävää, terveyshuollon surkeutta yms. taitaisin masentua oikein todella eikä työnteosta tulisi mitään. Täällä ulkomaalaisen ei kannata ruveta ryppyilemään, päätyy vielä itse häkkiin. Minun strategiani onkin nähdä ympärilläni mahdollisimman paljon kauneutta ja hyvyyttä, silloin jaksan itsekin hymyillä ja kenties antaa häivähdyksen iloa ohikulkevalle uupuneelle.
ReplyDeleteMutta, kuten kirjoitit tapahtuu täällä paljon iljettävää - kuten kaikkialla maailmassa. Pekingin keskustassa suuret koirat ovat kiellettyjä, ihan niiden oman edun vuoksi. Ihmiset asuvat todella ahtaasti eikä koirille ole tarjota niiden tarvitsemaa liikkumismahdollisuutta, kuten ei myöskään ihmisille!
En puolustele Kiinassa tapahtuvaa raakuutta, mutta toisaalta keskimääräinen ihminen yrittää parhaansa, jopa maan johtajat. 1,3 miljardia on suuri kansa saada toimimaan yhdessä yhteisen hyvän eteen. Tulo- ja elinoloerot kaupunkien ja maaseudun välillä ovat niin valtavat, että minusta on ihme, ettei enempää häslinkiä ilmene, kuten muissa vastaavien ongelmien kanssa kamppailevissa maissa (esim. Meksiko).
Tänne ei ole onneksi kenenkään pakko muuttaa, mutta jos niin tekee, on parasta asennoitua oikein. Kuten suomalaisetkin toivovat Suomen maahanmuutajien toimivan: sopeutuvan ja yrittävän ymmärtää yhteiskuntaa.