Tuesday, April 8, 2008

Uudet perheenjäsenet / The new familymembers


Saanen esitellä, tässä Ellen Ottilia. Hame liehuu, nuori kauneus lumoaa.


Ja tässä vikkelääkin vauhdikkaampi tai vain kameran edessä ujo Henry. Jo hieman lihaksikkaampi, luulee omistavansa koko altaan.

Oli oranssi Lisakin, mutta hän kuoli itsensä hengiltä oltuaan meillä ainoastaan vuorokauden. Mikä lie hienohelmalle tuli, ei kelvannut isonenien koti.

Ja lisää eläinasiaa.
Taannoin Piilomajassa oli tällainen:

Kirjaa nimesi kommentointiin niin kerron sinusta

1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

Ja nauruthan siitä sain, kiitos Violet. Tässä hänen näkemys minusta, suluissa omia kommenttejani.

- Bo Kaspers Orkester, elokuvista en pysty ajattelemaan muuta kuin Bollywood-leffoja, koska olet niistä kirjoittanut;-)
(Bo Kaspers on yksi meidän lemppareista, loistavaa siivousmusaa. Ja muista kuin Bollywood ja Disney elokuvista ei mulla ole hajuakaan!)
- Yhteistä ainakin käsillätekemisen halu!
(Niin juuri.)
- Olen monasti kadehtinut katulöytöjäsi ja kaunista asuntoanne
(Nyt ei tarvitse enää kadehtia, sillä täältä ei taatusti löydä mitään ja uudessa asunnossa ei muuta yhteistä vanhan kanssa olekaan kuin puinen ulko-ovi.)
- Löysin blogisi melkein heti kun olit sen aloittanut. Muistan että ajattelin että haluan alkaa sitä seurata...oli joku pieni haikeus vanhaan kotikaupunkiin ja asuin vielä Hollannissa missä en viihtynyt
- Husky
(Hui, pelkään koiria, mutta kyllä minusta oiva annos huskyä löytyy: kohellan eteenpäin kohti päämäärää sen kummemmin ajattelematta vaikka joskus voisi hetken pysähtyäkin. Ja ruokaa en edelleenkään ole oppinut syömään hitaasti.)
- Kysyn että oletko ensisijaisesti suomen- vai ruotsinkielinen? En ole siitä ihan varma.
(Suomenkielinen olen, vailla kielipäätä. Jokainen sana ja kielioppiasia on erikseen päähän paukutettava, moneen kertaan kerrattava, luettava ja kirjoitettava. Vain kuultuna en opi mitään, en sanan sanaa, kiitos lukihäiriön. Mutta mutta, ruotsinkieli arjessani näyttää olevan kohtaloni, niin perheen, ystävien kuin työpaikkojen muodossa. Ja muitakin kieliä osaan, enemmän tai vähemmän. Kaikkia kuitenkin puhun reteästi, en virheistä välitä, nopeasti ja kovaa hölötän, usein en edes muista ajatella mitä möläytän...)

Veikeä leikki ja hömppää tarvitaan aina!

11 comments:

  1. Mukava kuulla, että olette päässeet perille (ja matkatavarat myös). Suloisia uusia perheenjäseniä teillä :) Uutiset taitavat tosiaan olla sillä maailmakolkalla aikalailla rajattuja (esim. Olympiasoihdun matka). Itse olen seurannut blogiasi siitä asti kun blogistaniaan eksyin. Löysin valloittavan tyylisi White Countryn kautta ja sitä kautta yhä vieläkin reittini blogiisi kulkee. Harmittavan vähän kommentoin, koitan parantaa kommentointiaktiivisuuttani. Mukavaa oloa uudessa kotimaassa!

    ReplyDelete
  2. Hei kohtalotoveri, toinen lukihäiriöinen kielipäätön täällä. Juuri kuultu on se vaikein. Osaisin monesti jopa vastata jos ensin saisin tekstinä saman.
    Pitkä oleskelu ulkomailla olisi varmasti mulle ainoa mahdollisuus oppia edes joku kieli. Olen ihan onneton tässä asiassa, sillä harva ymmärtää että en oikein voi asialle mitään. Treenattu on, mutta normaali treeni ei mun kohdalla tuota tulosta.

    Henry on heti suosikkini, vaikka en muuten muskelimiehistä tykkääkkään!

    ReplyDelete
  3. Kivaa,että netti toimii. Tervetuloa uusille perheenjäsenille. Taitavat olla Kultakala-Kallen kaukaisia serkkuja.
    Ei kukin sireenit täällä, sinivuokot ja leskenlehdet etelärinteillä availevat kukkiaan.
    Onko siinä talossa käyrä ulkokatto niin kuin toivoin? Terveisiä kaikille.

    ReplyDelete
  4. Ulvoin naurusta teidän olkkarin sähkövempainseinälle. Upeaa modernia senätaidetta!

    Älä vain sano, että myös Ellen Ottilia sekä Henry saapuivat teille via "livraison à domicile"? Siinä olisi jo melkoista palvelua.

    Suukkoja!

    ReplyDelete
  5. Tuatara, totaalisensuuri toimii erityisesti jos ei ymmärrä paikallisia lehtiä, telkkun ainoat "ymmärrettävät" kanavat ovat tv5(ransk.kanava) ja CNN joita e jaksa töllätä ja nettikään ei toimi. No, nyt taas melkein tiedän mitä maailmalla tapahtuu. Soihdun paikallisuutisoinnista en tiedä mitään.

    Liivia, ja mä olen aina ajatellut sun pulpattavan suloisesti täydellistä ranskaa. Oppimisen riemu onkin meillä lukihäiriöisillä kaksinkertainen kun uusi sana on pään sanakirjaan saatu taottua.

    Pensastasku, on se katto aavistuksen käyrä, muuten voisikin luulla olevansa Espoossa.

    Kaisa, olisi sekin varmasti ollut mahdollista, mutta kyllä mä ne ihan itse taksin takapenkillä kuljetin.

    ReplyDelete
  6. Suloisia asukkeja teillä. Hurjat nuo aiemman postauksen valokatkaisijat :D

    ReplyDelete
  7. Onnea onnea uuteen kotiin ja elämäänne uudessa ihmemassa, näin hieman jälkikäteen!

    Suloisia ovat kultakalanne. Tulee muistot mieleen.

    Japanissa on kesällä paljon pieniä festivaaleja joissa on tarjolla kultakalojen kalastusta (sellaisella helposti rikki menevällä paperi siivilällä)Minullakin oli muutama kalanen, ovat kauniita. Ottaa vain aina koville jos eivät sitten selviäkkään.

    Minulla(kaan) ei kovin ihmeellisiä kielellisiä lahjoja ole, mutta opin aina parhaiten kuuleman perusteella. Sellainen matkijalintu tyyli. Nyt olisi poltteleva halu oppia espanjaa, ja tietysti ranskan kieli on aina haaveissa.

    ReplyDelete
  8. Käyhän joutessasi hakemassa postia blogistani. :)

    ReplyDelete
  9. Miten kiva kuulla, että pääsitte hyvin perille! Ihanaa nähdä ensitunnelmia sieltä, munkin mielestäni se olkkarin seinä oli fantsu :)

    ReplyDelete
  10. Mallikuvia olisi nyt Villijonkasta!

    Laitanko samaan sähköpostiin kuin ennenkin? Ilmoita minun sähköpostiin..

    ReplyDelete