Matka kohti Kiinaa meni öisissä tunnelmissa. Perhe nukkui, kukin tyylillään. Minä en liiemmin saanut nukuttua. Jännitti niin vietävästi, ahdisti rinnasta, puristi kurkusta, oksennus velloi lähtökuopissa, kädet vapisivat, oli pakottava tarve päästä hyppimään. No, en nyt sitten ruvennut hyppelemään lentokoneen käytävällä vaan hillitsin itseni. Ja muut vain ottivat rennosti, ihme porukkaa tuo perhe!
Yö vaihtui päiväksi, saavuimme määränpäähän, kaikki matkatavaratkin saapuivat perille. Ne kaikki 125 luvallista ja 17 ylimääräistä maksullista kiloa. Ei ihan halpaa huvia roudata toiselle puolelle maailmaa jotain rönttöisiä vaatteita ja kenkiä tai akvarellipaperia. Kuinkahan järkevää, voisi näin jälkeenpäin miettiä. Seuraavalla kerralla viisaampina liikenteessä, ehkä!
Paras tervetuliaistoivotus odotti uuden kotimme ulko-ovella: kukkiva syreeni! Suloisesti tuoksuvia, liiloja kukkia. Oli kuin kotiin olisi saapunut! Ensimmäinen päivä oli muutenkin kuin Pohjolassa konsanaan, sillä kävimme Ikeassa vuodevaateostoksilla ja nautimme siellä iltapalaksi hodareita. Että sellaiseen eksotiikkaan olemme humpsahtaneet.
Mieli on toistaiseksi korkealla ja meidät on toivotettu tervetulleiksi monelta taholta, olemmepa saaneet uusia perheenjäseniä...
Finally got the internet and here comes the first post from China! So far feelings are great and we have felt welcome. The flight from Paris... it was long, I was very nervous and everybody else were sleeping. The greatest surprice was the violet "syreeni", my favorite bush, beside our home door. Great start for a new life.
Voi miten kivaa! Olenkin täällä käynyt ahkeraan kurkkimassa uutisia. Onnea uuteen elämäntilanteeseen. Tosi jännittävää päästä seuraamaan arkeanne sieltä ja tahtoisi nähdä paljon kuvia ympäristöstänne. Kiva kun olet takaisin linjoilla. :)
ReplyDeleteOnnea uuteen kotiin ja ympäristöön! Kuulumisia odotellen ja terveisiä perheelle.
ReplyDeleteNo nyt ne on siellä ja linjat on auki! Voi miten ihanaa, seuraan taas kovasti.
ReplyDeleteMitäs nää uudet perheenjäsenet ovat..?
Ihana kuulla uutisia sieltä ja mukavaa, ett kaikki on mennyt hyvin! Uudet perheenjäsenet...?
ReplyDeleteBisous de Paris!
Mukava kuulla, että olette päässeet onnellisesti perille:) Ja tosiaan, kodikkaasti syreeni ovenpielessä!
ReplyDeleteTuo viimeinen lause mietityttää: pieniä vai suuria, apulaisia vai haittalaisia?!?
No jannitti taallakin. Piti ihan Pensastaskulta tiedustella raporttia miten matkanne on mennyt. Kaikkea hyvaa ja ihanaa "uudelle elamalle". Kirjoittele viimeistaan, kunhan kulttuurishokki kukoistaa, ehka osaan auttaa siina...Ja laita ihmeessa kouluihin CV:si, Pekka oli juuri Sanghaissa kurssilla, jossa kerrottiin, etta Kiinassa on OPETTAJIEN MARKKINAT. Kylla sielta sulle toita loytyy kv-kouluista (jos haluat). Pari kotiapulaista silla aikaa pitavat kodin pystyssa!!
ReplyDeleteNiin se on tämä maailma kuitenkin aika pieni, tulee mieleen nyt kun saa lukea sinun ja perheesi elämästä siellä Kiinassa.
ReplyDeleteJa Ikeat ovat joka maailman kolkassa kai samanlaisia: kävin juuri itse muutama päivä sitten syömässä hodareita ja ostamassa kodin tavaraa pohjois-Ruotsin Ikeassa eli Haaparannalla! (tai jotkut sanovat Haaparannassa).
Kevätterveisiä sinne! :-)
Moi kaikki kamut, onpa kiva kuulla teistäkin! On tälle illalle luku-urakkaa sillä viikko ilman blogistaniaa on pitkä aika! Mutta sitä ennen meinaan paistaa oikein lihapullia. Siis nyt takaisin hommiin.
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeleteOi että, turvallisesti päästy perille. Ja kaikki ne tavaratkin..
ReplyDeleteHienoa että oot taas linjoilla.
Onnea uuteen kotimaahan! Jään roikkumaan blogilangalle ja vakoilemaan kuulumisia :)
ReplyDeleteKiva, että pääsitte hyvin perille ja ihanaa, että tämä Blogspot toimii tällä hetkellä ainakin hyvin täällä! Terveiset täältä hieman etelämmästä!
ReplyDeleteMukavaa kuulla, että olette nyt Kiinassa. Kaikkea hyvää teille sinne!
ReplyDeleteOnnea uuteen kotiin! Meilläkin seurataan mielenkiinnolla Vilijonkan perheen elämää.
ReplyDelete