Friday, April 18, 2008

Palapeli täydentyy / It just feels so right


Lasteni suureksi harmiksi en pidä leipomisesta, mikä tarkoittaa heidän leipomisensa rajoittuvan vierailuihin mummin, isoäidin sekä kummitädin luokse. Mutta nyt on tullut asiaan muutos! Uskokaa pois, tämä kuva on eiliseltä, omasta keittiöstämme.


Juuri tätä toivoin; ayi paikkaisi kotipuuhiemme puuttuvia palasia. Lapset suorastaan hyökkäsivät leipomaan hänen "avukseen" dumblingeja, soijaöljyssä paistettavia taikinapäällysteisiä lihapullia. Alva, suuri herkkusuu, keksi luonnollisesti mansikkahillotäytteisen jälkiruokaversion. Suloisesti he leipoivat yhdessä kunnes taikina loppui, lapset oppivat muutaman sanasen mandariinia ja minä tunsin suurta onnistumisen riemua, näin tämän homman pitääkin toimia!


Illallinen maistui tavallistakin herkullisemmalta kun tiesi kuinka mukavaa sen tekijöillä oli ollut.

-------

I'm so happy about our ayi, within a week she has become very important in our home. Not only as a cleaner or a cook, but how she meets the children. Think, she baked with Alva and Cilla in Chinese- I don't bake even alone and in Finnish! The children were so happy, which made dinner taste even more delicious!

14 comments:

  1. Tuleeko ayi siis teille päivittäin vai asuuko hän siellä au pair -tyyliin?
    Sujuuko kommunikointi hänen kanssaan helposti?

    olen iloinen puolestanne - kuullostaa siltä mitä olit toivonutkin!

    ReplyDelete
  2. Mulle kans tommonen hengetär!

    ReplyDelete
  3. Ayi on arkisin töissä 9-17. Asuu perheineen tuossa viereisessä kylässä, johon minutkin on tutustuttanut. Kuuden vuoden ayi-kokemuksella tuntee länkkäreiden tavat melko hyvin ja osaa käyttää tiskikonetta, pesee vessaharjalla pytyn ja pyhkii tiskirätillä pöytiä, eikä toisin päin kuten joskus saattaa kuulla käyneen... Hänen preesensenglantinsa on vallan riittävä perusasioiden sopimiseen, eli huomattavasti parempi kuin minun kiinani. Siinäpä mulle haastetta! Hänen miehensä työskentelee sähkömiehenä myös läheisellä ulkkariasuntoalueella, mutta enpä ole kysäissyt mitä he tekivät ennen ulkomaalaisten rantautumista.

    ReplyDelete
  4. Merja, täällä näitä pisaa, kaksi muutakin on jo tarjoutuneet hommiin, mutta yksi riittä, toistaiseksi. Laita perhe konttiin ja laiva kohti Kiinaa.

    ReplyDelete
  5. Ensin luulin, että leivoitte lattialla. Vaan sitten hokasin,että pienin leipoja istuukin pöydällä. Mummilassa on niin pieni leivontapöytä, että voi olla kesällä vaikeuksia. Hauskan näköisiä nyyttejä leivoitte. Varmaankin maistuivat hyviltä.

    ReplyDelete
  6. Kuulostaa niin mukavalle! Tuli hyvä mieli teidän puolesta kun tän postauksen luin. Miten teidän tyttöjen sopeutuminen muuten on sujunut, kouluun ja arkeen?

    ReplyDelete
  7. Ayi on kyllä ehdottomasti Kiinassa asumisen parhaita puolia! Ihanaa, että teille on löynyt mieleinen!

    ReplyDelete
  8. Mieheni tekee noita samoja nyyttejä, tunnemme ne nimellä dim sum. Ne ovat ihania, niin hyviä.

    ReplyDelete
  9. Voi miten kivaa! Minäkin olisin kysynyt, että miten muuten lapset ovat muuttoon suhtautuneet?

    ReplyDelete
  10. Hauska tuo pieni leipojaneiti pöydällä :) Mukavaa näyttää tytöillä olevan.

    ReplyDelete
  11. Nyytit näyttää hyviltä, kuten koko touhu. Kyllä meilläkin olisi yksi leipomus-ayi tarpeen.

    Teillä on tavallaan oma kiinanopas päivittäin käytettävissä. Mahtava juttu. Ilman ayiaa kaikki tapahtuisi ehkä hitaammin, siis sopeutuminen ja maan kanssa tutuksi tuleminen. Voi että kun olen myös iloinen puolestanne!

    ReplyDelete
  12. Olisiko sinulla reseptiä? Tulee vesi kielelle?

    /Mansikka

    ReplyDelete
  13. Tossa on niin tyyliä! Tyttö leipoo istuen pöydällä :) Ihania kuvia.

    ReplyDelete
  14. Hahaa, minahan varoittelin. Maideihin jaa koukkuun, ja elama ilman pelottaa. Jotkut ottavat mukaansa kotimaahankin!!

    ReplyDelete