Omakohtaisen kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta työttämän elämän olevan aika tylsää. Kas kun ei oikein tiedä saako tehdä mitään hauskaa ja inspiroivaa vai pitääkö kahlata netin rekrytointisivuja läpi aamusta iltaan. Kun aamulla kutoo perinteistäkin yksinkertaisempaa lapasta television kokkausohjelmien pauhatessa ja riimustelee toista tuntia tylsyyteensä unohtuneena ruutupaperille puhelinpiirtelykiemuroitaan niin tuntuu kovin valheelliselta päivittää iltapäivällä ansioluetteloaan, että on innovatiivinen, huikean ammattitaitoinen ja aktiivinen. Siinä menettää kuulkaa koko kutomisen, ompelun tai piirtämisen nautinnon.
Jokaisen työhakemuksen lähetettyään tuntee olonsa hetken hyväksi. Yritin, joten on toivoa. Työvoimatoimiston väkeä ei hakemusteni tekeminen niinkään kiinnosta, mutta jotain älykkäämpää kohti on pakko yrittää. Muuten apatia valtaa koko kodin valtakunnakseen ja vierittää minut salaiseen maanvajoamaan, pois vain, turhana.
Mutta nyt minua saa onnitella. Tasan yhteen hakemukseen olen saanut edes jonkinlaisen vastauksen ja kutsun haastatteluun, jonka ansiosta pääsenkin huseeraamaan huhtikuun lopusta reiluksi vuodeksi suuren yhtenäiskoulun kuvataide- ja käsityöluokkiin!
Rehtorin myönteisen soiton jälkeen olen nukkunut suloisesti, tuntenut itseni kelvolliseksi tähän yhteiskuntaan, innostunut uudella tavalla kuntoilusta ja nauttinut päähän pulpahtelevista uusista taiteiluideoista. Hankin myös kaulanauhan, johon aion ripustaa luokan avaimen ja henkilökorttini, tämän ajan yhteiskuntakelpoisuuden symbolit.
Onnea paikasta! Tuohon makeaan kaulanauhaan kelpaa avain ripustaa!
ReplyDeleteOnnea!!
ReplyDeleteOnnea!
ReplyDeleteHakemusten rustailun tiedän kokemuksesta turhauttavaksi, ja työvoimatoimiston aika ankeaksi paikaksi. On ihan eri juttu laittaa hakemuksia, jos voi sanoa, että olen nyt juuri töissä paikassa z. Pää on nyt auki, toivottavastio milelkästä jatkoakin löytyy.
Voi onnea onnea onnea! Varmasti voittajafiilis! Olen iloinen puolestasi. Toivottavasi työyhteisö on mukava ja vetäisee sinut mukaan porukkaansa nopeasti :)
ReplyDeleteNonnii! Isot onnittelut!
ReplyDeleteJuuri luin yhdestä toisestakin blogista (Linnea Talven seikkailut) että oli saanut paikan.
hianoo, hyvä sua.
Miolann, kiitos, eikö olekin tosiaan makea!
ReplyDeleteMerja, kiitos.
Morso, kiitos. Niinhän se on, että on helpompi hakea uudestaan kun on jo kertaalleen "kelpuutettu". Minunkin cv:ssä on viimeiset neljä työpaikkaa ties missä tuntemattomissa ulkomaan kouluissa. On varmaan rehtorillekin kutsua haastatteluun joku joka on tälläkin hetkellä töissä naapurikoulussa tai edes Suomessa. Nopeasti tämä paikka kuitenkin löytyi, vaikka kärsimättömänä minusta pitkältä ajalta kestikin.
Hietzu, kiitos. Työyhteisössä on ennesätään ajinakin yksi tuttu ja hänen mukaansa heillä on ihan mukavaa, joten asiat ovat ihan mallillaan.
Piilomaja, kiitos! On "hyvä minä" olo ja toivottavasti jatkuu pitkään tämä inspiraatio.
Kunhan ennätän, kaivelen mappejani ja laitan sulle postia tulemaan :)
ReplyDeleteInspiraation jatkoksi vaikka.
Onnea - hieno homma!
ReplyDeleteOnnea onnea! Hienoa kuulla, että töitä saattaa löytyäkin. Täällä uutiset paasaavat vain lomautuksista ja puolueet syyttelevät toisiaan siitä kenen on syy.
ReplyDeleteOnnea! Nyt voit huhtikuun loppuun asti rauhassa nauttia olostasi. Ja sitten töistä. Kuulostaa hyvältä!
ReplyDeleteHieno juttu, onnea! Niin totta tuo kaulanauhapointti - sen on tässä itsenäisenä ammatinharjoittajana monta kertaa huomannut.
ReplyDeleteOnnea hurjasti! Ja hieno avainnauhakin!
ReplyDeleteOikein paljon onnea ja mukavaa työarkea!
ReplyDeletePaljon onnea!
ReplyDeleteOnnea uudelle vaiheelle, Vilijonkka!
ReplyDeleteOnnittelut, tästä on hyvä jatkaa !
ReplyDeleteTiina K:mmi
Aivan huikeaa! Onnea kovasti. <3
ReplyDeleteTämäpä oli päivän paras uutinen, hienoa, ONNEA! Kun on jalat oven raossa niin yleensä siitä poikii.
ReplyDeletePaljon onnea duunista, ja jos likietuisesti täälläpäin niin ei muuta kuin hyppytuntikahveille ex-naapuriin.
ReplyDeleteOi, miten hyvä uutinen! Onnea!
ReplyDelete