Kiinan kodin lähellä, aivan siinä likellä levittäytyi laajalle alueelle maissipellon laitan laiton hautausmaasta. Sinne ilmestyi vaivihkaa säännöllisen epäsäännöllisesti uusi kumpu.
Joskus jopa kaiverrettu hautakivi. Epävirallisen hautausmaan omanlainen epämääräinen tunnelma korostui hautojenlalkaisujuhlan aikaan ja vähän muutenkin.
Mutta mikä lie haudoissa minua kiehtoo. Jo lapsena kävin läheisellä kirkkomaalla kävelyllä ja haudat kiinnittävät huomioni missä ikinä kuljen. Kuten hiljan autolla Hietanieman hautausmaiden ohi ajaessani. Innostuin suorastaa matkaoppaan tavoin kailottamaan: "Lapset, tämä on luterilainen hautausmaa, ja tämä seuraava ortodoksinen. Tuolla hieman taaempana, jota emme tästä aivan näe, on juutalainen." Esikoinen kuunteli tyynenä, keskimmäinen kuuliaisesti jopa käänteli päätään ja kuopus tarkkaavaisesti kysyi: "Minne allergialaiset haudataan?"
Jaa-a. Hetken hymyilytti ja huvitti, allergialaiset, mistä moinen uskonto on kuopuksen päähän pälkähtänyt! Kunnes ymmärsimme, kouluruokailustahan tietenkin! Siellähän me olemme lapuissa kaikki rivissä erikseen mainittuina.
Allergialaisiin vaan ei liene vapaaehtoisesti liitytä.
Ihana tarina, ilostutti suuresti :-)
ReplyDeleteVoi ei miten hellyyttävä tuo allergialaiset tokaisu onkaan!
ReplyDeleteLapset ovat sitten mahtavia otuksia, pakko ihailla.
Ymmärrän viehtymyksesi hautausmaihin ( jos saan sen noin sanoa, kuulostaa vähän kummalta) Me olemme monena kesänä tehneet ihan tarkoituksella retkiä Hietalahden hautausmaalle. Oli aika hyvää treeniä ekaluokkalaisilleni lukemaan oppimisen kanssa. Tulkita hautojen nimiä siis.
Niin.
Sellaista.
Mahtava lohkaisu kuopukselta! Välillä tuntuu, että allergialaiset ovat eräänlainen elämänkatsomus tai se tuottaa elämänkatsomuksen. T2
ReplyDelete