Saturday, September 8, 2007

Itsen palkitsemista

Toissapäivänä ilmoitin perheelle, että perjantaina tulee siivooja. Kaikki lelut on oltava koreissaan, vaatteet poissa lattioilta, että siivooja ei kumartele vaan kaikkea lojuvaa kohdellaan roskana. Imuiriin menevät tai roskikseen. Alva kyseli jo kauhuissaan, että saako imurista pois mitään joka vahingossa sinne joutuu...ja kuka siivooja on. Vastasin tiukkaa linjaa pitäen, että siivooja on siivooja.

Aamulla vein sitten lapset kouluun, nautiskelin kupin maitokahvia kulmakahvilassa muiden mammojen kanssa ja sitten kotiin. Oven avasin siivoojana. Tästä lähtien hoidan homman ammattimaisesti, kerran viikossa, sortumatta ohimennessäni surffaamaan (ainakaan paljoa) ja selailemaan lehtiä tai eksymättä puhdistushommiin kaikkina viikonpäivinä. Kylläpä Pariisi olikin tuottanut pölyä kesän kuluessa! Vaihdoin lakanat, pyyhin, imuroin, kuurasin, kiillotin, pesukoneet pyörivät, kuivausrunpukin jumpsutti. Viisi tuntia ahkerointia, lasten hakeminen koulusta ja sitten vielä puolentoista tunnin loppuspurtti. Lapsillekin paljastui siivoojan todellinen henkilöllisyys.


Illalla posket punottivat kaikesta puuhasta, olo oli toki tyytyväinen, mutta siivooja itse kaipasi todellista kuurausta! Mieheni ehdotti kylpyä, lapsista tämä äiti kylvyssä -ajatus oli niin innostava ja poikkeuksellinen, että ehdottivat voivansa tulla puhaltelemaan minulle saippuakuplia! Kiitin, mutta kieltäydyin kohteliaasti palleroista - ei kuulostanut hurjan rentouttavalta.

Sen sijaan annoin miehen hoitaa muksut nukkumaan ja ryhdyin valmisteluihin. Kuuma vesi valumaan, pokkari ja lasi viiniä telineelle. Valmista. Näyttipä oudolta, että MINUN varpaat pilkottivat vedestä, että se todellakin olen minä siellä lämpimässä ammeessa. Etäisesti kuulin lapsien iltavalmistelut, mutta minä siemailin viiniä ja lueskelin. Mutta myönnettäköön, tottumattomalle oli liian monta uutta seikkaa: kirja tippui veteen, pelkäsin jatkuvasti kaatavani lasin, vessahätäkin pääsi yllättämään. Mutta oli se silti ihanaa, rentoutuneena ja tyytyväisenä päivääni saatoin lopuksi lösähtää sohvalle kuuntelemaan telkkarista tarjottavaa kolmea tenoria.

13 comments:

  1. Tykkään ammeista valtavasti. Tänne olen laittanut kylpyammeen lähelle punaisen kynttilälyhdyn roikkumaan ja otan usein illalla kylvyn vain sen valossa. Se on kaunis ja tunnelmallinen valaistus mutta myös käytännöllinen siksi, että kylpyhuoneessa on lähes seinän kokoinen ikkuna - ja talo ei ihan vastapäätä mutta suht lähellä. Totta puhuen minulle on aika se ja sama jos joku haluaa tiirailla meille...en usko että pahemmin näkyisikään kun mekään emme kovin hyvin näe vastapäisiin taloihin! Emme kuitenkaan halua verhoja, sillä on kiva katsella puita ja taloja ammeessa maatessaan.

    ReplyDelete
  2. Vallan mainio lähestymistapa siivoukseen. Taidan kokeilla. Itseasiassa kokeilen ihan varmasti: uskon että teineihinkin saa liikettä ajatus "vieraasta" siivoojasta talossa. "Nyt jätkät tavarat paikoilleen: SIIVOOJA on tulossa huomenna."

    Harmi vain ettei meillä ole kylpyammetta. Ehkä tumma suklaa korvaa edes hieman tätä epäkohtaa.

    ReplyDelete
  3. Kuulostipa ihanalta! Simppelit järjestelyt ovat parhaita!

    Minä olin viime viikolla tilaamassa oikeaa siivoojaa, kun totaalikyllästyin rojuihin ja tahmaan. Sitten päätinkin antaa pikku sälälle kyytiä ja huomasin, että siivoaminen voi olla ihan nautinnollistakin, kunhan ylipäätään mahtuu siihen puuhaan. Kaikenlainen raivaaminen on se, mikä nostattaa minun raivoni.

    Kylpyamme on ehdoton. Opiskeluaikaisessa asunnossani oli istuma-amme, joka vietiin pois putkistoremontin myötä, vaikka miltei kahlehdin itseni siihen. Tässä nykyisessä kodissamme oli kylppärissä ammevaraus ja mietin, että mikään ei ole niin välttämätön kuin juuri amme. On äärettömän rentouttava kapistus! Minultakaan ei muuten kylpylukeminen luonnistu. ;)

    Violet kirjoitti ylempänä kylpyhuoneensa ikkunasta. Meillä on pieni katonrajassa ja kohti metsää. Iso olisi ihana, suomalaiset kylpyhuoneet ovat jokseenkin varastomaisia valaistukseltaan. Luonnon valo on ihana ja se, että kylpyhetkeen saa maiseman.

    Siivous- ja kylpyiloja jatkossakin!

    ReplyDelete
  4. Kuulosti tosi hauskalta, ihana idea!

    Innostuin itse siivoamaan tässä taannoin ihan kunnolla kun oli vähän vaihtelua tarjolla eli ranskalaisia tuoksuvia pesuaineita. Tuosta saattaisi tulla ihan rutiinkikin :). Olisipa vaan kylpyamme myös...

    ReplyDelete
  5. Nyt on saatavilla englannin kielellä vedenkestäviä kirjoja sekä kelluvat kaiuttimet i-podiin.

    Mummini lahjoitti meille siivoojan käynnin, olipa ihanaa kun sai tulla puhtaaseen kotiin. Kaikenlaiset ongelmapesäkkeet oli hoidettu (paitsi 5 säkillistä "tärkeitä" papereita...).

    ReplyDelete
  6. Mahtoi olla rentouttavaa kaikesta huolimatta. Ainakin kuva on ihanan samea eli kosteutta ja lämpöä on ainakin riittänyt...
    Kiva, kun olet käynyt blogissani! Tunnen sympatiaa Ranskaa kohtaan, koska poikieni parhaat kaverit ovat ranskalaisia.

    ReplyDelete
  7. Voiko kylpy olla enää enempää ansaittu!? Perehdy ihmeessä kylpemisen ihanuuteen, jäät ehkä koukkuun. Itse makoilisin ammeessa liiankin kanssa, olen ehdottomasti enemmän ammeihminen kuin saunaihminen.

    ReplyDelete
  8. Ihana idea ja niin hauskasti toteutettu! Kylpyhetki kaiken päätteeksi oli kyllä enemmän kuin ansaittu, ehkä voisi olla ideaa siinäkin, että äidin olisi hyvä tottua enemmän hemmottelemaan myös itseään? :)

    ReplyDelete
  9. Hyvä! Just noin on tylsät hommat hoidettava! Luovuutta peliin! Loisto idea. Siitä sai moni hyvän vinkin sitiitä, miten voi tosissaan motivoida itsensä tekemään jotain! Mukvaa jatkoa perheelesi ja ITSELLESI! Hemmotellaan itseämme!

    ReplyDelete
  10. Nuoruudessa kylpyhetki oli joka viikko, usein yhdessä miehen kanssa! Nykyään erittäin harvoin, kolme lasta pitää siitä huolen. Joskus kuitenkin pääsen kylpyyn, ja silloin on niin ihana sulkea ovi, vaikka kaukaa kuuluukin lasten äänet. Minä en lue kirjaa, enkä ole tajunnut ottaa viiniäkään mukaan, riittää että voi katsella meidän kylpyhuoneen korkeaa kattoa tai laittaa silmät vaan kiinni!

    ReplyDelete
  11. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  12. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  13. Hih, jeps kaukaista menneisyytta nuo ihanat kylpyhetket. Mukavia muistoja viinilasi, tai Baileys vierella. Lehtikin - jos viitsii ja paljon kuplia.

    Mieheni kutstui minua raskauksien aikaan aina hellasti omaksi valaakseen - Iso maha kun oli. Ja siihen liittyykin jopa tarinaa. Ammeessa kelluessani lahdin tyhjentamaan ammetta, ajatellen kayttaa kuumaa vetta ihan loppuun saakka ( viimeiseen tippaan) hyvakseni. Ammeen tyhjennettya Rouva valaasta tuli niin kovin paljon painavempi...Eipa enaa kahdeksankuinen vatsa paassyt aitineen paivineen pois ammeesta... Hmh. Mietittiin, etta pitaako palomiehet soittaa paikalle(Ranskassa soitetaan ne paikalle hadan tullen)?
    Eika ikina maailmassa!!! Eli piti tayttaa amme uusiksi, mutta asunnon vesisailoissa on kerrallaan vain yhta kylpya varten tarpeeksi lamminta vetta. Eli toka kylpy olikin kuin jaamerta... kunnes taas veden kannattelemana valas nousi kuiville. Heh. ;o)
    Etta nain, "la petite sirène, euh..baleine" mokailee...
    Ja sitten lasten syntyman jalkeen ovat kylvyt jaaneet vahille.

    ReplyDelete